KEVSOS-sopimus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

KEVSOS-sopimukset olivat kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia, jollaisia Suomi solmi Puolan, Unkarin, Bulgarian, Saksan demokraattisen tasavallan ja Tšekkoslovakian kanssa 1970-luvun puolessavälissä.[1][2] Sopimuksen mukaan teollisuustuotteiden kauppa oli pääosin tullitonta, ja maataloustuotteiden kauppa säännösteltyä. Euroopan unionin laajenemisen myötä erillissopimukset tulivat tarpeettomiksi ja purettiin asteittain.[3][4]

Kevsos-sopimukset solmittiin aikana, jolloin Neuvostoliitto oli Suomen tärkein kauppakumppani. Niillä pyrittiin vähentämään kaupan esteitä muiden sosialistimaiden kanssa samaan aikaan kun länsikauppaa helpotettiin vapaakauppasopimuksella EEC:n kanssa. [5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Kevsos-maiksi sittemmin muuttuneiden Puolan, Tšekkoslovakian ja Unkari osuus Suomen tuonnista oli viitisen prosenttia ja viennistä vain puolisen prosenttia. Vuodesta 1946 aina Suomen länsikaupan vapauttamiseen 1957 asti Itä-Euroopan teollistuneilla mailla oli suuri merkitys Suomen ulkomaankaupassa, mutta osuus laski 1960-luvun alkuun mennessä viiteen prosenttiin. Solmituista Kevsos-sopimuksista huolimatta osuus laski edelleen niin, että se oli 1980-luvulla enää kolmisen prosenttia. Laskun syinä olivat maiden valuuttapula, velkaongelmat ja muut talousvaikeudet.[1]

Puolasta tuotiin Suomeen kivihiiltä niin paljon, että Kevsos-kauppa oli jatkuvasti alijäämäistä. Puolan ja Tšekkoslovakian kanssa käytyyn kauppaan Kevsos-sopimukset eivät juuri vaikuttaneet, mutta ne lisäsivät Itä-Saksan, Bulgarian ja Unkarin kanssa käytyä kauppaa. Kevsos-kauppaa käytiin kunkin maan perinteisillä vientituotteilla, mutta Suomessa niin sanotuiksi aroiksi aloiksi määriteltyjä toimialoja koskeneiden turvalausekkeiden takia tekstiilituotteiden ja teräksen tuontia Suomeen rajoitettiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pihkala, Erkki: ”Kauppapolitiikka ja ulkomaankauppa 1945–1986”, teoksessa Sotakorvauksista vapaakauppaan. Kauppa- ja teollisuusministeriön satavuotisjuhlakirja, s. 54–56. Kauppa- ja teollisuusministeriö, 1988. ISBN 951-861-115-7.
  2. Kalle Laaksonen: Suomen ja Euroopan unionin elintarvikekauppa Puolan, Unkarin ja Tšekin tasavallan kanssa 1999. Pellervo. Viitattu 9.6.2007.
  3. Kari Raatikainen: EU:n tullisäännöstö siirtää vastuuta yrityksille noin 1996. Tritonia oppimiskeskus. Viitattu 9.6.2007.
  4. Vuosi 1977 Suomen ulkopolitiikassa, Eilen.fi, Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia, Ulkopoliittinen instituutti 2012. Viitattu 13.11.2016.
  5. Pasi Saukkonen: Suomen poliittiset voimat 2: Markkinavoimat 2005. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.6.2007.