K-278 Komsomolets

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K-278 Komsomolets
Mike-luokan sukellusvene 1986
Mike-luokan sukellusvene 1986
Aluksen vaiheet
Kölinlasku 22. huhtikuuta 1978
Laskettu vesille 9. toukokuuta 1983
Palveluskäyttöön 20. lokakuuta 1983
Poistui palveluskäytöstä uponnut 7. huhtikuuta 1989
Tekniset tiedot
Uppouma 5 880 t (pinnalla)
8 500 t (sukelluksissa)
Pituus 120 m
Leveys 11 m
Syväys 9 m
Koneteho 1 × OK-650B-3 -painevesireaktori 43 000 shp
Nopeus 14 solmua (pinnalla)
30,6 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 29 upseeria ja 28 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 6 × 533 mm torpedoputkea

K-278 Komsomolets oli Neuvostoliiton laivaston projektin 685 Plavnik (Nato-raportointinimi Mike) ydinsukellusvene. Alus upposi tulipalon jälkeen 7. huhtikuuta 1989 Norjanmerellä, noin 180 kilometriä kaakkoon Karhusaaresta, jolloin 42 merimiestä sai surmansa. Veneessä oli mukana myös kaksi ydinkärjillä varustettua torpedoa. Meren syvyys paikalla on 1 500–1 700 metriä.

SKB-18 Rubin aloitti 1966 kokeellisen aluksen suunnittelun. Sisempi runko oli titaania kuten Projekti 705:ssä, mikä mahdollisti kilometrin sukellussyvyyden. Voimalähteenä oli yksi 190 megawatin OK-650B-3-painevesireaktori. Aseistuksena oli kuusi 533 millimetrin torpedoputkea, joihin oli 22 torpedoa tai sopivaa ohjusta ja miinaa. Miehistölle oli pakokapseli.[1]

Alus tilattiin Severodvinskistä, missä köli laskettiin 22. huhtikuuta 1978. Alus laskettiin vesille voitonpäivänä 9. toukokuuta 1983 ja otettiin palvelukseen 20. lokakuuta 1983.[1][2] Lokakuussa 1988 alus nimettiin Komsomoletsiksi.[3]

K-278:n uppoaminen

Alus oli 7. huhtikuuta 1989 Norjanmerellä palaamassa partiomatkalta tukikohtaan 385 metrin syvyydessä, kun aluksella syttyi tulipalo. Vene nousi pintaan 11 minuutissa tulipalon syttymisestä. Miehistö taisteli tulipaloa vastaan tunteja, ennen kuin vene upposi. Veneen komentaja ja neljä miestä jäivät uppoavaan veneeseen, josta he pakenivat lopulta pakokapselilla. Osittain veden ja myrkkykaasujen täyttämästä kapselista vain kaksi selvisi kapselin upotessa. Sukellusveneen miehistöstä pelastui 27 henkeä.[3]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  • Hampshire, Edward: Soviet Cold War Attack Submarines - Nuclear classes from November to Akula. (New Vanguard 287) Osprey Publishing, 2020. ISBN 978-1-4728-3934-3 (englanniksi)
  • Project 685 Plavnik. Globalsecurity.org.
  1. a b Hampshire 2020 s. 28-29
  2. Gardiner, Robert s. 410.
  3. a b Hampshire 2020 s. 40

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]