Käsnäjalkaiset
Sivulta puuttuu | Käsnäjalkaiset | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||
|
||||||||
| Levinneisyyskartta | ||||||||
 |
||||||||
| Nykyisten käsnäjalkaisten levinneisyys. Vihreä: Peripatidae. Punainen: Peripatopsidae. | ||||||||
| Alaryhmät | ||||||||
Lahko: Euonychophora
Lahko: †Ontonychophora
|
||||||||
| Katso myös | ||||||||
 Käsnäjalkaiset Wikispeciesissä Käsnäjalkaiset Commonsissa |
Käsnäjalkaiset (Onychophora) on eläinkunnan pääjakso. Joskus se on luettu myös niveljalkaisten alajaksoksi. Ensimmäinen elävä käsnäjalkainen löydettiin vasta vuonna 1825.
Käsnäjalkaiset ovat matomaisia, 20–150 mm pitkiä eläimiä, ja niillä on 14–43 kynnellistä käsnämäistä raajaparia. Lajeja tunnetaan yli 150, ne elävät lähinnä trooppisissa ympäristöissä ja enimmäkseen eteläisellä pallonpuoliskolla. Nykylajisto käsittää kaksi heimoa, Peripatidae ja Peripatopsidae.
Vanhimmat fossiilit ovat jo kambrikaudelta. Näitä eläimiä pidetään "elävinä fossiileina", jotka ovat sukua ensimmäisille käveleville eläimille. Lajit ovat alkeellisesti jaokkeisia: vain pää on jaokkeinen. Pään ensimmäisessä jaokkeessa on kaksi tuntosarvea ja yleensä silmäpari, toisessa jaokkeessa suu. Ihossa on hieno karvoitus. Ruumiinontelo ja muut sisäelimet kuten verta pumppaava sydän ovat kuin niveljalkaisilla. Erityselimet ovat samanlaiset kuin nivelmadoilla. Jaloissa on kitiinikynnet ("kaviot"). Aivot muistuttavat hämähäkkien aivoja, mutta molekyylisystematiikka ei tue sukulaisuutta näihin. Käsnäjalkaiset hengittävät ihon kautta ja tarvitsevat kostean ympäristön, jotteivät kuivuisi.
Käsnäjalkaiset ovat petoja, jotka voivat käydä jopa useita kertoja itseään suuremman saaliin kimppuun. Jotkin lajit tekevät uhrinsa puolustuskyvyttömiksi ruiskuttamalla näiden päälle tahmeaa limaa. Eläimet lisääntyvät niin, että uros sijoittaa tuntosarvillaan ja eturaajoillaan spermapaketin naaraan peräpäähän.
Käsnäjalkaisia muistuttavia fossiililajeja ovat ehkä myöhäisprekambrinen Xenusion sekä kambrikautiset Aysheaia ja Hallucigenia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ernst Mayr (2003): Evoluutio, s. 98 . WSOY, ISBN 951-0-27897-1.
