Käsnäjalkaiset
| Käsnäjalkaiset | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Käsnäjalkaiset Onychophora Grube, 1853 |
| Luokka: |
Udeonychophora Poinar, 2000 |
 Nykyisten käsnäjalkaisten levinneisyys. Vihreä: Peripatidae. Punainen: Peripatopsidae. |
|
| Alaryhmät | |
|
Lahko: Euonychophora
Lahko: †Ontonychophora
|
|
| Katso myös | |
Käsnäjalkaiset (Onychophora) on eläinkunnan pääjakso. Joskus se on luettu myös niveljalkaisten alajaksoksi. Ensimmäinen elävä käsnäjalkainen löydettiin vasta vuonna 1825.[1][2]
Käsnäjalkaiset ovat matomaisia, 5–150 mm pitkiä eläimiä, ja niillä on 13–43 kynnellistä käsnämäistä raajaparia.[3] Lajeja tunnetaan noin 180, ne elävät lähinnä trooppisissa ympäristöissä ja enimmäkseen eteläisellä pallonpuoliskolla.[3] Nykylajisto käsittää kaksi heimoa, Peripatidae ja Peripatopsidae.[3][4]
Vanhimmat fossiilit ovat jo kambrikaudelta.[5] Näitä eläimiä pidetään "elävinä fossiileina", jotka ovat sukua ensimmäisille käveleville eläimille. Lajit ovat alkeellisesti jaokkeisia: vain pää on jaokkeinen. Pään ensimmäisessä jaokkeessa on kaksi tuntosarvea ja yleensä silmäpari, toisessa jaokkeessa suu.[3] Ihossa on hieno samettimainen karvoitus.[3] Ruumiinontelo ja muut sisäelimet kuten verta pumppaava sydän ovat kuin niveljalkaisilla.[3] Erityselimet ovat samanlaiset kuin nivelmadoilla.[3] Jaloissa on kitiinikynnet ("kaviot").[3][2] Aivot muistuttavat hämähäkkien aivoja, mutta molekyylisystematiikka ei tue sukulaisuutta näihin. Käsnäjalkaiset hengittävät ihon kautta ja tarvitsevat kostean ympäristön, jotteivät kuivuisi.[3] Ne ovat siirtyneet vedestä maalle luultavasti ordovikikauden aikana.[3] Väriltään ne ovat yleensä sinisiä, mustia, vihreitä tai oransseja.[3]
Käsnäjalkaiset ovat petoja jotka syövät ravinnokseen pieniä selkärangattomia, kovakuoriaisia, termiittejä ja muita hyönteisiä sekä etanoita ja matoja.[3] Ne voivat käydä jopa useita kertoja itseään suuremman saaliin kimppuun. Jotkin lajit tekevät uhrinsa puolustuskyvyttömiksi ruiskuttamalla näiden päälle tahmeaa limaa.[3] Eläimet lisääntyvät niin, että uros sijoittaa tuntosarvillaan ja eturaajoillaan spermapaketin naaraan peräpäähän.[3]
Käsnäjalkaisia muistuttavia fossiililajeja ovat ehkä myöhäisprekambrinen Xenusion sekä kambrikautiset Aysheaia ja Hallucigenia.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudenseelanninkäsnäjalkainen[6] (Peripatoides novaezealandiae)
Uudenseelanninkäsnäjalkaisen tuntosarvet
Uudenseelanninkäsnäjalkaisen tuntosarvet
Uudenseelanninkäsnäjalkainen
Uudenseelanninkäsnäjalkaisen raajat
Uudenseelanninkäsnäjalkaisen raajat lähikuvassa jossa kynnet näkyvät
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ernst Mayr (2003): Evoluutio, s. 98 . WSOY, ISBN 951-0-27897-1.
- ↑ Mikko Haaramo: Peripatidae – South American velvet worms Mikko's Phylogeny Archive. 12.2.2013. Viitattu 09.01.2018.
- ↑ a b Humphreys, Stuart: Velvet worm Australian Museum. 5.1.2010. Viitattu 09.01.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Wright, Jeremy: Onychophora velvet worms The Animal Diversity Web. 2014. Viitattu 09.01.2018.
- ↑ Mikko Haaramo: Lobopoda - [Onychophora sensu lato – Velvet worms and relatives] Mikko's Phylogeny Archive. 12.2.2013. Viitattu 09.01.2018.
- ↑ Introduction to the Onychophora - "Velvet worms" with an ancient history indeed www.ucmp.berkeley.edu. Viitattu 09.01.2018.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1945. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.