Käsiterealismi
Käsiterealismi (tai pelkkä realismi) on ontologinen universaalien ongelmaan liittyvä kanta, jonka mukaan yleiset ominaisuudet (universaalit eli yleiskäsitteet) ovat olemassa jollain todellisella tavalla.[1] Käsiterealismin vastakohta on nominalismi, jonka mukaan vain yksilöolioita eli partikulaareja on olemassa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Universaalien ongelma
Realismin ja nominalismin vastakkainasettelu kehittyi keskiajan universaalikiistan aikana universaalien ongelmasta käydyistä väittelyistä. Universaalit ovat termejä tai ominaisuuksia, joita voi soveltaa moniin asioihin, sen sijaan että ne määrittäisivät jonkun yksilöolion — esimerkiksi punainen, kaunis, viisi tai koira; vastakohtana esimerkiksi ”Sokrateelle” tai ”Ateenalle”. Käsiterealismilla tarkoitetaan sitä näkemystä, että universaalit ovat todella olemassa, itsenäisesti ja jollain tavalla maailmaa edeltävinä. Konseptualismilla tarkoitetaan käsitystä, että universaalit ovat olemassa, mutta ainoastaan siinä määrin kun ne ovat toteutuneet yksilöolioiden ilmentymissä; universaalit eivät ole olemassa erillisinä. Nominalismilla tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan universaalit eivät ole lainkaan olemassa, vaan ne ovat ainoastaan sanoja, joita käytämme kuvaamaan joitakin olioita, mutta ne eivät itsessään nimeä mitään.
Realismin muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Platoninen realismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Platoninen realismi
Platonisen realismin mukaan universaalit ovat todellisia entiteettejä ja ne ovat olemassa itsenäisesti partikulaareista (universalia ante rem, ”universaalit ennen asioita”).
Platoninen realismi on saanut nimensä Platonilta, joka tarjosi sen mukaisen ratkaisun universaalien ongelmaan omassa ideaopissaan. Platonin ratkaisun mukaan jokaista ominaisuutta vastaa idea. Nämä ideat ovat olemassa yksilöllisinä, ajattomina ja täydellisinä entiteetteinä omassa metafyysisessä todellisuudessaan. Platonin ideat vastaavat sitä, mistä on myöhemmin käytetty nimeä universaalit. Jollakin tavalla jonkun värin idea, kuten ’Vihreys’, toteutuu omissa kuvissaan, samalla tavalla kuten prototyyppiä käytetään kopioiden tekemiseen tai kappale jättää varjon. Abstraktimmin esitettynä, yksittäiset väri-ilmentymät (yksittäisen lehden vihreys, sama vihreä sammakossa) osallistuvat samaan ’Vihreän’ ideaan.
Platonin ideaoppi liittyy hänen teoriaansa sisäsyntyisestä tiedosta ja sen mieleenpalauttamisesta (anamnesis). Dialogissa Faidonissa selitetään, että emme voi oppia kokemuksen ja abstrahoinnin kautta, mitä olioiden samankaltaisuus on, vaan meillä on oltava sisäinen idea ennen kokemusta.[2] Platon esitti dialogissaan Parmenides kuitenkin itse useita ongelmia omassa opissaan. Eräs näistä oli myöhemmin kolmannen ihmisen argumenttina tunnettu ongelma.
Keskiajan universaalikiistan aikana Platonia lähelle tullutta kantaa kannattivat muun muassa Johannes Scotus Eriugena, Remigius Auxerrelainen, Odo Tournailainen, Anselm Canterburylainen ja Vilhelm Champeauxlainen. Kantaa on usein kutsuttu äärimmäiseksi realismiksi.
Maltillinen realismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Maltillinen realismi
Maltillisen realismin mukaan universaalit ovat todellisia entiteettejä, mutta niiden olemassaolo on riippuvaista ne toteuttavista partikulaareista (universalia in rebus, ”universaalit asioissa”).
Maltillista realismia kutsutaan myös aristoteeliseksi realismiksi, koska Aristoteles kannatti sitä. Hän ratkaisi universaalien ongelman korostamalla järkeä, joka tavoittaa havaintomaailman partikulaaristen olioiden yhteiset ominaisuudet. Samoja ominaisuuksia kantavat oliot voidaan Aristoteleen mukaan tunnistaa juuri järjen avulla yhteiseen kategoriaan kuuluviksi. Hänen mukaansa universaalit olivat olemassa, mutta erottamattomina kaikista partikulaareista, joissa ne ilmenevät.
Muut muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bertrand Russell[3] omaksui saman kannan kuin Platon. Hänen argumenttinsa suuntautui periaatteessa kaikkia nominalismin muotoja vastaan. Russellin mukaan jos esittelemme useita vihreän ilmentymiä erillisinä yksilöinä, meidän täytyy joka tapauksessa hyväksyä se, että ryhmittelemme niitä yhteen siksi että ne ovat samanlaisia. Siksi meidän tulee olettaa vähintään yhden aidon universaalin, samankaltaisuuden, olemassaolo.
Muun muassa D. M. Armstrong on katsonut Russellin ja Platonin tavoin, että on olemassa universaalien ilmentymiä. Universaalin ilmentymä on ominaisuus (kuten vihreys), joka on olemassa useissa paikoissa samaan aikaan. Jos kuusi eri oliota ovat kaikki vihreitä, tällöin jokainen niistä ilmentää universaalia vihreää tai ovat osallisia universaalista vihreästä. Täsmälleen sama universaali vihreä sijaitsisi jokaisessa vihreässä oliossa. Jos sammakon ja lehden väri on sama vihreän sävy, sammakon vihreys ja lehden vihreys ovat yksi ja sama entiteetti, joka sattuu sijaitsemaan useassa paikassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korkman, Petter & Yrjönsuuri, Mikko (toim.): Käsiterealismi Filosofian historian kehityslinjoja. Viitattu 17.11.2008.
- ↑ Platon: Faidon 74a–75d.
- ↑ Russell, Bertrand: ”The World of Universals”, The Problems of Philosophy. luku IX. Oxford University Press, 1912.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- De Wulf, Maurice: Nominalism, Realism, Conceptualism Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- Miller, Alexander: Realism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)