Järvisyyhy
Järvisyyhy (eli uimarinkutka) on varsinkin kesäisin matalissa, mutapohjaisissa järvissä esiintyvien verimatoihin kuuluvien loistoukkien aiheuttama vaiva. Ne loisivat normaalisti vesilintujen tai nisäkkäiden verisuonistossa, ja niiden kotiloissa kehittyneet toisen vaiheen toukat tunkeutuvat ihon läpi ihmisen uidessa saaden aikaan ihottumaa ja kutinaa.[1] Itse toukka ei voi lisääntyä ihmisessä, ja se kuolee muutaman tunnin kuluessa kiinnityttyään ihmiseen.[2] Järvisyyhy on vaaraton mutta kiusallinen vaiva, joka kestää tavallisesti vähän yli viikon. Imumatojen kiinnittymistä ihoon voi ehkäistä käymällä suihkussa heti uinnin jälkeen.
Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvisyyhyn aiheuttaa mikroskooppisen pienen imumadon toukka, joka loisii normaalisti joko vesilinnuilla tai nisäkkäillä. Tällaisia eläimiä ovat vesilinnuilla loisivat Trichobilharzia-, Ornithobilharzia- ja Austrobilharzia-lajit sekä Bilharziella polonica ja Gigantobilharzia huronensis sekä nisäkkäillä loisivat Bivitellobiharzia- ja Schistosomatium-lajit sekä Heterobilharzia americana.[3] Imumadot eivät kuitenkaan elä eivätkä lisäänny ihmisessä, joten ne kuolevat nopeasti.[4]
Imumatojen munat päätyvät veteen isäntäeläintensä ulosteista.[5] Vedessä niistä kuoriutuu ensimmäisen vaiheen mirasidiatoukkia, jotka joutuvat nopeasti etsimään väli-isännän. Ne eivät selviydy vedessä kuin muutamia tunteja.[3][6] Toukkien väli-isäntänä ovat kotilot, jotka elävät matalassa vedessä lähellä rantaviivaa. Järvisyyhyä esiintyykin siksi useimmiten rantavesistä.[5] Kotiloissa toukat kehittyvät toisen vaiheen vapaasti uiviksi kerkariatoukiksi, jotka pyrkivät pääsemään lintujen verenkiertoon niiden ihon läpi.[3] Imumato saattaa erehtyä isännästä ja yrittää siirtyä ihmiseen. Se ei pysty etenemään ihmisen ihokerroksessa mutta aiheuttaa kutiavan reaktion.[6]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihon pintakerrokseen eli orvasketeen tunkeutunut imumato voi aiheuttaa yliherkkyysreaktion. Reaktio voi tulla välittömästi tai viivästyneesti. Ensimmäisiin oireisiin menee noin tunti uimisesta. Tällöin ihoa alkaa pistellä ja siihen ilmestyy pieniä, punaisia täpliä. Iholle nousee myöhemmin punoittavia ja kutisevia näppylöitä, mahdollisesti rakkuloita ja laajempaa punoitusta.[4] Toiset ihmiset ovat herkempiä matojen aiheuttamalle yliherkkyydellä, ja aiemmat herkistymiset lisäävät oireiden voimakkuutta.[5]
Järvisyyhy aiheuttaa harvoin komplikaatioita, mutta iho voi tulehtua liian voimakkaasta raapimisesta.[5]
Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvisyyhy diagnosoidaan oireiden ja taudinkuvan perusteella. Taudin toteamista helpottaa se, että tapauksia on yleensä samalla seudulla useita. Diagnosointiin ei ole olemassa laboratoriokoetta, mutta ihonäytteestä saatetaan löytää mikroskoopilla imumatoja.[4]
Hoito ja ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvisyyhy paranee usein hoidottakin jo viikossa. Joskus paranemiseen menee pari viikkoa. Antihistamiinilla voidaan lievittää kutinaa ja hydrokortisonivoiteella lyhentää iho-oireiden kestoa.[4]
Järvisyyhyn ehkäisyssä ihomatojen kiinnittyminen ihoon pitää estää. Niiden kiinnittymistä voidaan vähentää käymällä suihkussa heti uinnin jälkeen tai kuivaamalla iho hankaamalla pyyhkeellä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tomáš Macháček, Libuše Turjanicová, Jana Bulantová, Jiří Hrdý, Petr Horák, Libor Mikeš: Cercarial dermatitis: a systematic follow-up study of human cases with implications for diagnostics. Parasitology Research, 2018-12, nro 12, s. 3881–3895. doi:10.1007/s00436-018-6095-0. ISSN 0932-0113. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Nurmijärven kunta: Järvisyyhy - Vaaraton mutta kiusallinen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Cercarial Dermatitis 10.5.2019. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Airola, Kristiina: Järvisyyhy, uimarinkutka Terveyskirjasto. 18.12.2019. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 27.6.2020.
- ↑ a b c d Swimmer's itch 10.5.2023. Mayo Foundation for Medical Education and Research. Viitattu 13.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Miina Viljanen: Uimarannalla lymyävä imumato luulee ihmistä linnuksi ja yrittää tunkeutua ihon alle – Siitä seuraa järvisyyhy Aamulehti.fi. 6.7.2021. Sanoma Media Finland. Viitattu 13.3.2024.