Järvisyyhy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Järvisyyhyn aiheuttamaa ihottumaa jaloissa

Järvisyyhy (eli uimarinkutka) on varsinkin kesäisin matalissa, mutapohjaisissa järvissä esiintyvien verimatoihin kuuluvien loistoukkien aiheuttama vaiva. Ne loisivat normaalisti vesilintujen tai nisäkkäiden verisuonistossa, ja niiden kerkariatoukatselvennä tunkeutuvat ihon läpi ihmisen uidessa saaden aikaan ihottumaa ja kutinaa.[1] Itse toukka ei voi lisääntyä ihmisessä, ja se kuolee muutaman tunnin kuluessa kiinnityttyään ihmiseen. [2] Järvisyyhy on kuitenkin vaaraton mutta kiusallinen vaiva, joka kestää tavallisesti vähän yli viikon. Imumatojen kiinnittymistä ihoon voi ehkäistä käymällä suihkussa heti uinnin jälkeen.

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisyyhyn aiheuttaa mikroskooppisen pienen imumadon toukka, joka loisii normaalisti joko vesilinnuilla tai nisäkkäillä. Tällaisia eläimiä ovat vesilinnuilla loisivat Trichobilharzia-, Ornithobilharzia- ja Austrobilharzia -lajit sekä Bilharziella polonica ja Gigantobilharzia huronensis sekä nisäkkäillä loisivat Bivitellobiharzia- ja Schistosomatium-lajit sekä Heterobilharzia americana.[3] Imumadot eivät kuitenkaan elä eikä lisäänny ihmisessä, joten ne kuolevat nopeasti.[4]

Imumatojen munat päätyvät veteen isäntäeläintensä ulosteista. Toukkien väli-isäntänä ovat kotilot, jotka elävät matalassa vedessä lähellä rantaviivaa. Järvisyyhyä esiintyykin siksi useimmiten rantavesistä.[5]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihon pintakerrokseen eli orvasketeen tunkeutunut imumato voi aiheuttaa yliherkkyysreaktion. Reaktio voi tulla välittömästi tai viivästyneesti. Ensimmäisiin oireisiin menee noin tunti uimisesta. Tällöin ihoa alkaa pistellä ja siihen ilmestyy pieniä, punaisia täpliä. Iholle nousee myöhemmin punoittavia ja kutisevia näppylöitä, mahdollisesti rakkuloita ja laajempaa punoitusta.[4] Toiset ihmiset ovat herkempiä matojen aiheuttamalle yliherkkyydellä, ja aiemmat herkistymiset lisäävät oireiden voimakkuutta.[5]

Järvisyyhy aiheuttaa harvoin komplikaatioita, mutta iho voi tulehtua liian voimakkaasta raapimisesta.[5]

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisyyhy diagnosoidaan oireiden ja taudinkuvan perusteella. Taudin toteamista helpottaa se, että tapauksia on yleensä samalla seudulla useita. Diagnosointiin ei ole olemassa laboratoriokoetta, mutta ihonäytteestä saatetaan löytää mikroskoopilla imumatoja.[4]

Hoito ja ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisyyhy paranee usein hoidottakin jo viikossa. Joskus paranemiseen menee pari viikkoa. Antihistamiinilla voidaan lievittää kutinaa ja hydrokortisonivoiteella lyhentää iho-oireiden kestoa.[4]

Järvisyyhyn ehkäisyssä ihomatojen kiinnittyminen ihoon pitää estää. Niiden kiinnittymistä voidaan vähentää käymällä suihkussa heti uinnin jälkeen tai kuivamaalla iho hankaamalla pyyhkeellä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tomáš Macháček, Libuše Turjanicová, Jana Bulantová, Jiří Hrdý, Petr Horák, Libor Mikeš: Cercarial dermatitis: a systematic follow-up study of human cases with implications for diagnostics. Parasitology Research, 2018-12, nro 12, s. 3881–3895. doi:10.1007/s00436-018-6095-0. ISSN 0932-0113. Artikkelin verkkoversio. en
  2. Nurmijärven kunta: Järvisyyhy - Vaaraton mutta kiusallinen
  3. Cercarial Dermatitis: Biology 13.5.2019. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 27.6.2020. (englanniksi)
  4. a b c d e Airola, Kristiina: Järvisyyhy, uimarinkutka Terveyskirjasto. 18.12.2019. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 27.6.2020.
  5. a b c Swimmer's itch Mayo Foundation for Medical Education and Research. Viitattu 27.6.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]