Jusqu'à la garde
| Jusqu'à la garde | |
|---|---|
_Elokuvajuliste.jpg) Elokuvan Jusqu'à la garde elokuvajuliste. |
|
| Ohjaaja | Xavier Legrand |
| Käsikirjoittaja | Xavier Legrand |
| Tuottaja | Alexandre Gavras |
| Kuvaaja | Nathalie Durand |
| Leikkaaja | Mircea Olteanu |
| Pääosat |
Léa Drucker Denis Ménochet Thomas Gioria Mathilde Auneveux |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | K.G. Productions |
| Levittäjä | Mozinet |
| Ensi-ilta |
 8. syyskuuta 2017 |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Jusqu'à la garde (kirjaimellisesti ’Huostaanottoon saakka’) on Xavier Legrandin ohjaama vuonna 2017 ensi-iltansa saanut ranskalainen draamaelokuva ja psykologinen trilleri. Elokuva seuraa perhettä, jota repii avioero ja huostajuuskiista. Vähitellen paljastuu, että perheen isä on manipulatiivinen ja väkivaltainen.[1] Elokuva sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se palkittiin hopeisella leijonalla.[2] Elokuva palkittiin vuoden 2019 parhaan elokuvan, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja parhaan naispääosan César-palkinnoilla.[3]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Xavier Legrand oli aiemmin ohjannut moneen kertaan palkitun lyhytelokuvan Avant Que De Tout Perdre (2013), joka käsittelee samaa teemaa ja henkilöitä kuin hänen esikoisohjauksensa Jusqu'à la garde.[4] Legrandin omien sanojen mukaan käsikirjoitus perustui tarkkaan tutkimustyöhön. Hän haastatteli perheväkivaltaa kokeneita naisia heidän kokemuksistaan.[5] Ohjaajan mukaan elokuva on poliittinen teko, jonka tarkoitus on kiinnittää huomio perhe- ja parisuhdeväkivaltaan ilmiönä.[6]
Jusqu'à la garde on rakenteeltaan hyvin pelkistetty. Elokuvassa ei ole dramaattisia juonenkäänteitä. Sen sijaan se keskittyy yhteen ajanjaksoon kuvaamansa perheen elämässä ja tilanteeseen, joka kehittyy vähitellen yhä huonommaksi ja uhkaavammaksi. Tapahtumia ei taustoiteta eikä selitetä. Elokuva alkaa realistisena oikeussalidraamana, mutta muuttuu psykologiseksi trilleriksi, jossa on lopulta kauhuelokuvan elementtejä.[4][7][8]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äiti Miriam Besson ja isä Antoine Besson ovat tuomarin luona huoltajuuskuulemisessa. Miriamin asianajaja esittää heidän poikansa, 12-vuotiaan Julienin lausunnon, jonka mukaan isä on uhka perheelle. Poika ei tahdo tavata isäänsä. Antoinen asianajaja kiistää asian ja kertoo asiakkaansa olevan tavallinen mies, joka tahtoo vain tavata lapsiaan. Äiti on estänyt tapaamiset ja yrittää nyt lavastaa hänet väkivaltaiseksi. Isä tahtoo jaetun huoltajuuden ja poikansa Julienin luokseen joka toinen viikko. Tuomari määrää Antoinelle tapaamisoikeuden joka toinen viikonloppu.
Antoine tulee hakemaan Julienin Miriamin vanhempien luota. Julien teeskentelee kipeää eikä tahdo lähteä. Kun Antoine kertoo tekevänsä ilmoituksen, jos ei saa tavata Julienia poika suostuu lähtemään isänsä mukaan. On selvää, että Julien pelkää. Hän ei katso isäänsä silmiin ja välttelee vastaamista tämän kysymyksiin. Seuraavan tapaamisen aikana Antoine vie pojan vanhempiensa ja Julienin isovanhempien luokse. Kesken illallisen Antoine ja hänen isänsä alkavat huutaa ja riidellä uhkaavasti. Palauttaessaan poikaa Antoine manipuloi pelottelemalla Julienin paljastamaan missä perhe nykyisin asuu.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Léa Drucker | … | Miriam Besson |
| Denis Ménochet | … | Antoine Besson |
| Thomas Gioria | … | Julien Besson |
| Mathilde Auneveux | … | Joséphine Besson |
| Jean-Marie Winling | … | Joël Besson |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se palkittiin hopeisella leijonalla.[2] Elokuva palkittiin vuoden 2019 parhaan elokuvan, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja parhaan naispääosan Césarilla, Ranskan tärkeimmällä elokuvapalkinnolla.[3] Kansainväliset kriitikot kiittivät elokuvaa.[9][10] The Guardian -lehden Peter Bradhawn mukaan elokuva oli intensiivinen trilleri, jossa välittää todellisen elämän kauhun uskottavasti. Hänen mielestään elokuva myös kärsii hiukan yksinkertaisuudestaan ja suoraviivaisuudestaan.[4] New York Timesin A.O. Scott mielestä elokuvan vähäeleinen ja armoton kuvaus on tarkasti nähtyä draamaa, joka rakentaa jännitettä kuin trilleri tai kauhuelokuva. Scottin mukaan elokuva on kuitenkin enemmän poliittinen teko kuin dokumentäärinen kuvaus yksittäisestä tapauksesta.[8] British Film Instituten elokuvaesittelyssä Paul O’Callaghanin mielestä ohjaaja Legrandin näyttää jo debyytissään olevansa valmis auteur-ohjaaja.[11] Entertainment Weeklyn Chris Nashawatyn mukaan Jusqu'à la garde ei ole miellyttävä katsojakokemus vaan realistista kauhua, jota ei pysty unohtamaan elokuvan nähtyään.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ranskalaisen elokuvan viikot – Jusqu’a la garde (”Huoltajuuskiista”) logomo.fi. 09.04.2019. Logomo. Viitattu 13.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Anderson, Ariston: Venice: Guillermo del Toro Wins Golden Lion for 'The Shape of Water' | Hollywood Reporter www.hollywoodreporter.com. 9.9.2017. Hollywood Reporter. Viitattu 13.11.2020.
- ↑ a b Keslassy, Elsa: Cesar Awards: Xavier Legrand’s ‘Custody’ Wins Best Film variety.com. 22.2.2019. Variety. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Bradshaw, Peter: Custody review – the screw turns in understated separation drama www.theguardian.com. 12.4.2018. The Guardian. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Tehrani, Bijan: Xavier Legrand talks about his latest film Custody cineequal.org. 7.9.2018. Cine Equal. Arkistoitu 18.11.2020. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Balaga, Marta: Xavier Legrand, Director: “This film is a political act” cineuropa.org. 9.9.2017. Cine Europa. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Ide, Wendy: Custody review – portrait of a marriage made in hell www.theguardian.com. 15.4.2018. The Guardian. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Scott, A.O.: Review: In ‘Custody,’ a Father Terrorizes His Family www.nytimes.com. 27.6.2018. New York Times. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Custody www.rottentomatoes.com. Rotten Tomatoes. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Custody www.metacritic.com. Metacritic. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
- ↑ O’Callaghan, Paul: Custody review: a scintillating separation drama www2.bfi.org.uk. 14.4.2018. British Film Institute. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Nashawaty, Chris: Xavier Legrand's Custody is a harrowing, heartbreaking French import: EW review ew.com. 6.7.2018. Entertainment Weekly. Viitattu 13.11.2020. (englanniksi)