Juovahylje

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juovahylje
Ribbonseal3.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu [1]
Puutteellisesti tunnettu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Histriophoca
Gill, 1873
Laji: fasciata
Kaksiosainen nimi
Histriophoca fasciata
(Zimmermann, 1783)
Levinneisyyskartta
Juovahylkeen levinneisyys
Juovahylkeen levinneisyys
Synonyymit
  • Phoca fasciata
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Juovahylje Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Juovahylje Commonsissa

Juovahylje (Histriophoca fasciata) on pohjoisella Tyynellämerellä ja Pohjoisella jäämerellä elävä hyljelaji. Koiras on naarasta tummempi, ja kummallakin sukupuolella on turkissa neljä leveää valkoista juovaa. Juovahylkeiden lukumääräästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niitä on arvioitu olevan useita satoja tuhansia. Juovahylkeet elivät pääosin yksin, mutta kokoontuvat lisääntymisaikaan ryhmiksi. Nuoret yksilöt syövät äyriäisiä ja vanhemmat kaloja ja nilviäisiä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juovahylkeen kuutti

Kooltaan juovahylje on 1,5–1,8 metriä pitkä ja painaa 90–150 kilogrammaa. Koiras on naarasta tummempi ja väriltään tumman ruskea tai musta. Turkissa on neljä leveää valkoista juovaa, yksi kaulassa, kaksi vatsassa ja yksi takaraajojen kohdalla. Naaras on vaaleamman ruskea tai harmaa ja valkoiset juovat eivät erotu yhtä hyvin kuin koiraalla. Kuutit ovat syntyessään täysin valkoisia ja vaihtavat turkkinsa viiden viikon ikäisinä.[2][3]

Juovahylkeiden keuhkoissa ei ole lohkoja, kuten yleensä muilla lajeilla. Niiden keuhkorakkulat ovat isot ja koirailla kookkaammat kuin naarailla.selvennä Isot keuhkorakkulat liittyvät mahdollisesti ääntelyyn tai parempaan uintikykyyn.[2][3]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juovahyljettä tavataan pohjoisella Japaninmerellä, Beringin- ja Ohotanmerellä sekä Pohjoisella jäämerellä Venäjän rannikolta Alaskaan. Pitkälle kesään sulamaton jää on hyvin tärkeää juovahylkeille, ja ne elävät jäällä usein hyvinkin kaukana sulasta merestä. Ne elävät tyypillisesti lähellä rikkoutunutta jäätä eivätkä niinkään täysin yhtenäisillä jäätiköillä. Juovahyljekannan koosta ei ole tarkkaa tietoa. On arvioitu, että Beringinmerellä elää noin 120 000–160 000 yksilöä ja Ohotanmerellä eläisi jopa 630 000 juovahyljettä.[1][2][3]

Juovahylkeet ovat pääosin yksin eläviä lajeja, mutta kokoontuvat lisääntymisaikaan löyhiksi ryhmiksi. Naaraat ovat lisääntymiskypsiä 2–4-vuotiaina ja koiraat 3–5-vuotiaina. Kuutti syntyy jäälle huhtikuussa tai toukokuun alussa ja vanhemmat hoitavat sitä noin kuukauden ajan. Nuoretkin poikaset vaeltavat kuitenkin usein kauaskin vanhemmistaan. Juovahylkeet voivat saavuttaa noin 27 vuoden iän.[1][2][3]

Juovahylkeen ravinto vaihtelee alueittain ja iän mukaan. Erityisesti poikaset ja nuoret yksilöt syövät äyriäisiä. Noin kahden vuoden ikäisinä ne siirtyvät syömään kaloja, erityisesti alaskanseitiä, sekä mustekaloja ja muita nilviäisiä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Histriophoca fasciata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e Adrew Masi: Histriophoca fasciata Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Ribbon Seal (Histriophoca fasciata) National Marine Mammal Laboratory. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)