Maria (Jeesuksen äiti)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jumalanäiti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neitsyt Maria
Rukoileva Neitsyt Maria. Sassoferraton maalaus noin vuodelta 1650.
Rukoileva Neitsyt Maria. Sassoferraton maalaus noin vuodelta 1650.
Henkilötiedot
SyntynytSepforis, Jerusalem ja Nasaret
Kansalaisuus juutalainen
Lapset Jeesus

Maria (< m.kreik. Μαρία, María (pidemmästä muodosta Μαριάμ, Mariám) < arameaksi ܡܪܝܡ, Mariam) oli Raamatun evankeliumien mukaan ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen nainen, joka oli Jeesuksen äiti. Raamatun mukaan Mariaa ei hedelmöittänyt mies vaan Pyhä Henki. Myös Koraani ilmoittaa Jeesuksen syntyneen neitseestä.

Maria oli Raamatun mukaan naimisissa Joosefin kanssa.

Mariaa on kunnioitettu kristinuskon varhaisesta vaiheesta lähtien.[1] Mariaa on pidetty muun muassa Jumalansynnyttäjänä ja tärkeimpänä pyhimyksenä niin läntisessä kuin itäisessäkin kristillisyydessä.[2] Katolisen ja ortodoksisen kirkon opit Mariasta ovat suurelta osin samanlaiset, ja Marialle annetaan niissä korkea asema, kun taas protestanttisissa kirkkokunnissa Maria on tyypillisesti asetettu vaatimattomampaan rooliin.[3]

Maria Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkeli ilmoittaa Marian tulevan raskaaksi Maalaus: Bartolomé Esteban Murillo.

Raamatun mukaan Maria oli Nasaretista kotoisin oleva juutalainen neitsyt, joka oli kihloissa Joosefin kanssa.[4][5] Hänen vanhemmikseen on apokryfisessä Jaakobin evankeliumissa nimetty Joakim ja Anna.[6] Marian ja Joosefin kuvataan asuneen yhdessä, mikä oli tuon ajan tapa, sillä kihlaus – avioliittosopimus – oli ratkaiseva, ja loppuseremoniat vähemmän tärkeitä.[7] Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että tämä tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttää messiaan. Maria suostui tehtäväänsä ilmoittaen olevansa ”Herran palvelijatar”. Pian sen jälkeen hän tapasi sukulaisensa Elisabetin,[4][5] joka Pyhän Hengen vaikuttamana kutsui häntä ”naisista siunatuimmaksi” ja ”Herransa äidiksi”,[8] ja Maria lausui kiitosvirren (Magnificat).[4][5]

Maria ja Joosef matkustivat Betlehemiin, missä Jeesus syntyi. Heille ei ollut tilaa majatalossa, ja Jeesus kapaloitiin seimeen.[9] Matteuksen evankeliumissa mainitaan itämaan tietäjien tulleen osoittamaan kunnioitusta Jeesus-lapselle,[10] ja Luukkaan evankeliumin mukaan paikalle tuli paimenia, jotka kertoivat Marialle ja Joosefille saaneensa enkeliltä ilmoituksen Kristuksen syntymästä. Maria ”kätki sydämeensä” tapahtuneen ja ”tutkisteli sitä”.[9]

Maria ja Joosef veivät Jeesuksen temppeliin, missä he kohtasivat Simeonin, joka tunnusti Jeesuksen messiaaksi ja ennusti Marian kokevan kärsimystä.[4][5] He pakenivat Matteuksen evankeliumin mukaan Egyptiin, kun Herodes määräsi Jeesuksen tapettavaksi. Herodeksen kuoltua he asettuivat Nasaretiin.[5]

Maria on mukana ainoassa Jeesuksen myöhempään lapsuuteen ajoittuvassa kertomuksessa,[4] jossa pääsiäisjuhlissa kadonnut 12-vuotias Jeesus löydetään temppelistä keskustelemassa tämän tietämystä ihmettelevien uskonnollisten opettajien kanssa. Maria kysyi Jeesukselta, miksi tämä oli huolta aiheuttaen jäänyt temppeliin, mihin Jeesus vastasi kysymällä: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”. Maria jälleen ”kätki sydämeensä” kaiken tapahtuneen.[11]

Marian mainitaan olleen paikalla muun muassa Jeesuksen suorittaessa ensimmäisen julkisen ihmetekonsa Kaanan häissä ja myöhemmin Jeesuksen tullessa ristiinnaulituksi.[4][5] Jeesus kehotti rakastettua opetuslastaan kohtelemaan Mariaa kuin äitiään.[2]

Jeesuksen kuoleman jälkeen Marian mainitaan olleen mukana rukoilemassa alkukirkon kokoontumispaikassa.[12]

Ilmestyskirjan luvussa 12 mainittava nainen on joidenkin tulkinnan mukaan Maria.[13]

Teologinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmissa kristillisissä teksteissä mainitaan Marian neitseellinen synnyttäminen,[14] millä korostettiin Jeesuksen jumalallista alkuperää.[15] Koska Jeesuksen katsottiin olevan Jumala, Marialla oli varhaisesta vaiheesta arvonimi Theotokos, eli Jumalansynnyttäjä[16] (nimitys virallistettiin Efesoksen kirkolliskokouksessa, mutta sitä oli käytetty pitkään aiemminkin).[14] Myös luterilaisuudessa Mariaa pidetään Jumalan äitinä.[17] Marialla oli keskeinen rooli myös varhaisen kirkon muotoillessa oppia Jeesuksen toisesta luonnosta ihmisenä, joka periytyi Marialta.[18][16][1][19]

Varhaisessa vaiheessa muodostui käsitys, että Maria oli neitsyt koko maallisen elämänsä ajan.[14] Luterilaiset kirkot eivät kiistä tunnustuskirjoissaan Marian neitsyyden säilymistä Jeesuksen syntymän jälkeen[17] mutta osa myöhemmistä protestanteista on hylännyt opin.

Jeesus on nähty ”uutena Aadamina”, joka pelasti ihmiset synnistä, johon Aadam oli ihmiset langettanut. Maria on nähty vastaavasti ”uutena Eevana”, joka oli kuuliainen Jumalalle toisin kuin Eeva ja synnyttämällä Jeesuksen osana ihmisten synnistäpelastamisen mahdollistamista, kun taas Eeva oli ollut osallisena syntiinlankeamiseen. Ensimmäisinä Mariasta uutena Eevana kirjoittivat Justinos Marttyyri ja Irenaeus 100-luvulla.[20][1]

Uskomus, että Marialta voi pyytää esirukouksia, on ilmeisesti hyvin vanha.[14] Ainakin osa kristityistä on rukoillut Mariaa viimeistään 200-luvun lopusta lähtien,[21][22] mahdollisesti jo aiemminkin.[22] Mariaanisella rukouksella on erilainen teologinen merkitys kuin suoraan Jumalalle osoitetulla rukouksella.[23]

Sekä idässä että lännessä on ensimmäisistä kristillisistä vuosisadoista alkaen esiintynyt käsitys Marian taivaaseen ottamisesta. Tämä oli pitkät ajat vain hurskas perimätieto, kunnes vuonna 1950 paavi Pius XII vahvisti asian katolisen kirkon dogmiksi. Ortodoksisessa kirkossa tapahtumaa nimitetään Marian kuolonuneen nukkumiseksi.

La Inmaculada Concepción Madridissa Pyhän Hieronymuksen kirkossa. Maalaus: Claudio Coello.

Katolisen kirkon mukaan Maria sikisi perisynnittömästi (Conceptio immaculata):[14] Maria vapautettiin perisynnistä Jumalan armolla ollakseen täydellisessä suhteessa Jumalaan ja kelvollinen synnyttämään Jeesuksen, eikä Maria siis ansainnut synnittömyyttään itse. Varhaiset protestantit, kuten Martti Luther, aluksi tunnustivat opin, mutta myöhemmin siitä on tullut protestanttisuudessa kiistanalainen.[24] Koska ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista käsitystä perisynnistä kuin läntisellä kristikunnalla, sillä ei myöskään ole oppia Marian perisynnittömyydestä,[14] mutta Marian katsotaan joka tapauksessa olleen synnitön, minkä merkitys ymmärretään eri tavalla.[25] Ortodoksisuudessa Marian katsotaan syntyneen osallisena ihmiskunnan langenneeseen olotilaan ja olleen virheellinen ihminen muiden tavoin, mutta saaneen tehtävänsä suorittamista varten täyden Jumalan armon, jonka avulla hän, perinteen mukaan lapsuudestaan lähtien elämänsä Jumalalle pyhittäneenä, pystyi välttämään varsinaisen synnintekemisen.[26][27]

Katolisen[28] ja ortodoksisen[29][30] opin mukaan Maria on myös uuden liiton arkki. Marian kuvausten Uudessa testamentissa nähdään monin paikoin mukailevan Vanhan testamentin kuvauksia liitonarkista.[28]

Marian kunnioittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marialla on poikkeuksellinen asema pyhimysten joukossa.[14] Marian kunnioittamisen juuret voidaan nähdä jo Uudessa testamentin kirjoittamisessa ensimmäisellä vuosisadalla.[31][32] Laajemmasta Maria-hurskaudesta alkaa olla todisteita 100-luvun puolivälistä lähtien.[33]

Aikaisemmassa tutkimuksessa on toisinaan esitetty, että Marian kunnioitus olisi jatkumoa välimerellisten jumalattarien palvonnalle. Yhtäläisyyksiä voidaan pitää tutkimuksessa kiinnostavina, mutta toisaalta niitä on pidetty pintapuolisina eivätkä ne siten pystyisi selittämään Marialle kehittynyttä asemaa kristinuskossa. Niiden korostamiseen on joidenkin näkemysten mukaan huomattavalta osalta vaikuttanut protestanttien aatteellinen vastustus roomalaiskatolilaisuutta kohtaan. Marian kunnioittamisen on sen sijaan katsottu alkaneen kristillisen perinteen sisällä ilman ulkoista syytä.[34]

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa Marialla (myös Madonna; ital. ma donna ’minun rouvani’) on keskeinen asema, ja suurin osa maailman katolisista kirkoista on omistettu hänelle. Lisäksi maailman jokaisessa katolisessa kirkossa on Marialle omistettu alttari, jolla on hänen kuvansa tai veistos hänestä. Katolilaisten, ortodoksien, luterilaisten ja muslimien tulkinnan mukaan Maria oli ikuinen neitsyt (lat. semper virgo) kuolemaansa asti. Tämän vahvistivat jo ensimmäiset ekumeeniset kirkolliskokoukset.[35]

Paavi Pius IX julisti vuonna 1854 katolisen kirkon dogmin perisynnittömästä sikiämisestä, jonka mukaan Maria oli sikiämisensä ensihetkestä alkaen Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Jeesuksen ansioiden tähden tullut varjelluksi kaikesta perisynnistä. Dogmin mukaan Kristus lunasti Marian vapaaksi kaikesta synnistä. Idän kirkot kutsuvat Mariaa ”autuaaksi” tarkoittaen hänen olleen vapaana kaikesta synnistä.lähde?

Kun aramean kielessä ei ollut veljeä tarkoittavaa sanaa, vaan samaa sanaa käytettiin myös serkuista, evankeliumeissa esiintyvät Jeesuksen veljet on toisinaan tulkittu Jeesuksen serkuiksi. Ortodoksisessa kirkossa yleisemmän ajattelutavan mukaan Marian puoliso Joosef oli vanha mies ja leski, ja veljet ovat Joosefin aiemman avioliiton lapsia. Tämä käsitys esiintyy jo Uuden testamentin apokryfeihin kuuluvassa Jaakobin protoevankeliumissa.[36][37]

Ruusukko alkaa krusifiksista tai pelkästä rististä.

Katolisessa kirkossa Maria mainitaan kolmesti päivässä rukoillussa Angelus-rukouksessa sekä esimerkiksi hetkipalveluksen yhteydessä käytetyissä rukouksissa Alma Redemptoris Mater, Ave Regina Caelorum, Regina Coeli ja Salve Regina. Muita mariaanisia rukouksia ovat esimerkiksi ruusukko ja sen yhteydessä käytettävä Loreton litania.[38]

Ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idän ortodokseilla on monia Mariaan liittyviä perinteitä.[39] Ortodoksit uskovat, että hän oli neitsyt ennen Kristuksen syntymää ja pysyi neitsyenä sen jälkeenkin.[40] Theotokiat eli hymnit Jumalansynnyttäjälle ovat olennainen osa ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksia, ja Maria Jumalansynnyttäjä on uskonnollisista hahmoista tärkein heti Kristuksen jälkeen.[41] Enkelit ovat ortodoksisessa kirkossa pyhimysten arvojärjestyksessä vasta kolmantena, ja Maria onkin julistettu myös ”enkelten kuningattareksi”.[41] Ortodoksien mukaan Maria on koko luomakunnan yläpuolella, joskaan ei jumalallinen.[42] Katolisen kirkon Marian taivaaseen ottamisen sijasta ortodoksit viettävät Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa.[40]

Kirkkoisien mielipiteet muovaavat yhä merkittävästi ortodoksien kuvaa Mariasta. Ortodoksisen kirkon näkökulmat hänestä ovat kuitenkin usein doksologisia eivätkä akateemisia, koska ortodoksit kunnioittavat häntä hymnien, ylistyksen, liturgisen runouden ja ikonien muodossa. Eräs suosituimmista ortodoksiakatistoksista, jota kutsutaan usein vain Akatistoshymniksi, on omistettu Marialle,[43] kuten myös viisi ortodoksisen kirkon kahdestatoista suuresta juhlasta.[40] Suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina vietettävä ortodoksisuuden sunnuntai yhdistää Neitsyt Marian suoraan Jumalansynnyttäjäksi ikonien kunnioituksen avulla.[44] Jumalansynnyttäjää kuvaavat ikonit liittyvät useisiin muihinkin ortodoksijuhliin.[41]

Mosaiikki Konstantinopolista noin vuodelta 1118. Mosaiikissa vasemmalta oikealle Johannes II Konmenos, Maria ja Jeesus ja Johanneksen puoliso Irene.

Monet ortodoksien käsitykset Mariasta ovat peräisin Jaakobin protoevankeliumista, jossa kuvataan Neitsyt Marian elämänkaari hänen syntymästään Kristuksen syntymään asti, mukaan lukien kolmivuotiaan Marian vihkiminen neitsyeksi temppelissä. Tarinan mukaan ylipappi siunasi Marian ja kertoi hänelle, että Jumala oli merkinnyt monien sukupolvien joukosta juuri hänet. Ylipappi vei Marian alttarin kolmannelle portaalle, jolla Jumala armahti hänet. Temppelissä enkeli ruokki Mariaa siihen asti, kunnes hän täytti kaksitoista vuotta. Silloin enkeli käski ylipappia naittamaan Marian merkitylle israelilaiselle leskelle. Tarinaan perustuvat monet Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlaan liittyvät hymnit ja ikonit.[45]

Protestanttisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Protestantit eivät kunnioita pyhimyksiä samalla tavoin kuin esimerkiksi katoliset ja ortodoksit. Katolisista poiketen he uskovat, että Maria oli Jeesuksen äiti, mutta vain Jumalalle omistautunut tavallinen nainen.[46] Siksi nykypäivän protestanttisilla kirkkokunnilla ei ole Maria-kulttia, mariaanisia juhlia, pyhiinvaelluksia, Maria-taidetta eikä -musiikkia. Roomalaiskatolisen kirkon tavat ja uskonkäsitykset saatetaankin tyrmätä yksinomaan sen Maria-kultin vuoksi. Reformoidun teologin Karl Barthin mukaan ”katolisen kirkon harhaoppisuus on sen mariologiassa”.[47]

Jotkut varhaiset protestantit kunnioittivat Mariaa. Martti Luther kirjoittaa: ”Maria on täynnä armoa ja julistettu täysin synnittömäksi. Jumalan armo täyttää hänet kaikella hyvällä ja estää hänessä kaiken pahan.”[48] Vuonna 1532 Luther kuitenkin lakkasi viettämästä Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivää ja samalla myös tukemasta Marian puhtausajatusta.[49] Jean Calvinin sanoin ”Ei voida kieltää, että Jumala soi Marialle suurimman kunnian valitessaan hänet Poikansa Äidiksi.”[50] Hän kuitenkin kielsi ankarasti ajatuksen siitä, että kukaan muu kuin Kristus voisi toimia ihmisen puolestapuhujana.[51]

Koska sekä Luther, Calvin että Ulrich Zwingli kunnioittivat Mariaa 1500-luvulla Jumalan äitinä, varhaiset protestantitkin pitivät häntä suuressa arvossa. He kuitenkin arvostelivat roomalaiskatolista kirkkoa siitä, että se piti Neitsyt Mariaa pyhänä. Kun Maria-kultti yhdistettiin Trenton kirkolliskokouksen jälkeen 1500-luvulla katolisiin, protestanttien kiinnostus Mariaa kohtaan väheni. Valistuksen aikakautena protestanttisten kirkkojen kiinnostus Mariaa kohtaan katosi lähes kokonaan, vaikka anglikaanit ja luterilaiset kunnioittivatkin häntä yhä.[46]

1900-luvulla protestanttien näkemys katolisen kirkon Neitsyt Marian taivaaseenastumisdogmista kuitenkin muuttui. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen ekumeeniset erot alkoivat pienentyä ja protestantit alkoivat osoittaa kiinnostusta mariaanisiin aiheisiin. Katolilaiset ja protestantit pitivät vuosina 1997 ja 1998 ekumeenisia vuoropuheluita, mutta nykyään suurin osa protestanteista kiinnittää edelleen vain vähän huomiota mariaanisiin aiheisiin ja uskoo, että ne haastavat sola scriptura -käsityksen.[46]

Islamissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maria islamissa

Neitsyt Maria mainitaan Koraanissa 34 kertaa.[52] Koraani sisältää evankeliumeihin ja apokryfikirjallisuuteen sisältyviä kertomuksia Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta, joihin Maria liittyy. Kertomusten yksityiskohdat poikkeavat Raamatusta.[53][54]

Marian juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian ilmestyspäivän prosessio.

Kristillinen kirkko on vanhoista ajoista viettänyt vuosittain useita juhlapäiviä Neitsyt Marian kunniaksi. Monia niistä vietetään samana päivänä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, joskin kirkkokunnat saattavat nykyisin käyttää niistä toisistaan poikkeavia nimiä. Lisäksi eräät ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juhlapäivien ajankohtien määrittämiseen vanhaa juliaanista ajanlaskua, jolloin ne ovat 13 päivää myöhemmin.lähde?

Protestanttiset kirkot ovat hylänneet Raamattuun perustumattomina muut Marian juhlapäivät paitsi Marian ilmestyspäivän. Suomessa monet muutkin niistä oli kuitenkin almanakassa vielä 1900-luvun alussa, joskaan ne eivät enää reformaation jälkeen olleet kirkollisia juhlapäiviä.[55] Nykyisinkin Maria-nimen eri muunnelmien nimipäivät ovat enimmäkseen 2. heinäkuuta ja 15. elokuuta, jotka molemmat ovat vanhoja Marian juhlapäiviä.lähde?

Marian ilmestyspäivä on alkujaan 25. maaliskuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen joulua. Sitä vietetään sen muistoksi, että enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä. Juhlapäivää vietetään myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta vuonna 1955 se siirrettiin sunnuntaihin.[56] Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa se on yhä alkuperäisenä ajankohtanaan.lähde?

Marian kuolonuneen nukkumista esittävä mosaiikki.

Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko viettävät Marian kuoleman tai taivaaseen ottamisen muistopäivää 15. elokuuta, mutta niillä on eri käsitys juhlan merkityksestä. Katolisen kirkon käsityksen mukaan Maria otettiin ruumiineen taivaaseen, mikä vuonna 1950 julistettiin dogmiksi. Ortodoksisessa kirkossa ei tällaista dogmia ole, mutta sekin viettää päivää suurena juhlapäivänä, jonka täydellinen nimi on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä.[57] Siitä käytetään myös lyhempää nimeä Uspenie. Päivää vietetään pyhäpäivänä monissa Etelä-Euroopan maissa.lähde? Italiassa "Ferragosto" eli 15. elokuuta on kesän huipennus, joka osuu italialaisten lomakauteen.lähde? Suomalaisessa almanakassa päivälle on sijoitettu useita Maria-nimen muunnelmia kuten Marja, Marjatta, Marjaana ja Marjo. Kansanomaisesti päivää on nimitetty jälki-Maariaksi[55]

Marian syntymäpäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 8. syyskuuta.

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa on useita Marialle omistettuja juhlapäiviä. Muun muassa uudenvuodenpäivä on nykyisin omistettu Neitsyt Marialle.[58]

Katolinen kirkko vietti 1200-luvulta lähtien 2. heinäkuuta visitatio Mariae -nimistä juhlaa sen vierailun muistoksi, jonka Maria Luukkaan evankeliumin mukaan teki sukulaisensa Elisabetin, Johannes Kastajan äidin luona.[55][59]. Vuonna 1970 katolinen kirkko siirsi juhlapäivän toukokuun 31. päivään[60]. Vanhoissa suomalaisissa almanakoissa heinäkuun 2. päivän nimenä on ollut Marian etsikkopäivä. Ennen vuotta 1774 se oli myös pyhäpäivä.[61] Suomalaisessa kansanperinteessä päivä on tunnettu Heinä-Maarian tai Kukka-Maarian nimellä[55]. Nykyään päivä on Marian ja nimen useiden muunnelmien nimipäivä.

Marian peri­synnittömän sikiämisen päivää (joskus myös 'saastattoman sikiämisen') vietetään katolisessa kirkossa 8. joulukuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen hänen syntymäpäiväänsä. Muutamissa katolisissa maissa, kuten Italiassa, päivä on myös virallinen pyhäpäivä.

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla (ven. pokrova) on ortodoksinen juhla, jota vietetään 1. lokakuuta. Sen aihe liittyy legendaan näystä, jossa Maria tuli temppeliin ja levitti säteilevän huntunsa suojelemaan seurakuntaa.[57]

Neitsyt Marian temppeliin käynnin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa 21. marraskuuta sen muistoksi, että legendan mukaan Maria saapui kolmivuotiaana temppeliin ja vietti siellä 11 vuotta.[62]

Maria taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neitsyt Maria taiteessa
Ortodoksinen Madonna ja lapsi -ikoni
Maria-veistos Etelä-Koreassa Myeongdongin katedraalin edustalla.

Maria on ollut laajasti kulttuuriin, esimerkiksi kuvataiteeseen ja musiikkiin, vaikuttanut hahmo.[1][19] Marian kulttuurinen vaikutus näkyy myös uskonnon ulkopuolella.[19]

Marian kunnioitus katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on synnyttänyt paljon kirkkomusiikkia,[63] maalauksia ja veistoksia. Suosittuja aiheita ovat olleet muun muassa Marian ilmestys (Annunziata) ja Madonna ja lapsi.

Marian ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Marian ilmestys

Läntisessä ja itäisessä kristikunnassa on ilmoitettu Marian ilmestyneen ihmisille. Marian on kerrottu antaneen ilmestyksissään ohjeita tai kehotuksia. Väitettyihin ilmestyksiin suhtaudutaan varauksella, mutta osa niistä on saanut kirkolta vahvistuksen.[64]

Varhaisin tunnettu ilmoitus Marian ilmestyksestä on 200-luvulta. Kuuluisia mariaanisia ilmestyksiä ovat olleet esimerkiksi Fátiman, Lourdesin (katso Bernadette Soubirous)[14] ja Guadalupen tapaukset.[65]

Maaria emoinen suomalaisena taruhahmona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon alettua vahvistaa otettaan Suomesta käsitykset Neitsyt Mariasta nivoutuivat pakanallisiin käsityksiin. Mariasta kerrottiin paljon paikallisia tarinoita, joissa ympäristö, henkilöt ja tavat olivat suomalaisia. Usein hänen käsitettiin eläneen jossain lähistöllä. Kalevalassakin Marjatta on paimentyttö, joka tulee raskaaksi puolukasta, synnyttää saunassa ja rukoilee Ukko ylijumalaa synnytystuskissaan. Lopulta hän synnyttää pojan, jolle annetaan nimeksi Kaukomieli tai Kaukamoinen ja joka perii kaiken vallan tai kaiken rahan Karjalassa tai Kainuussa. Varsinaisen kristillisen Marian kanssa yhteistä tällä suomalaisella hahmolla on vain joissain yleisimmissä asioissa, kuten että kumpikin tuli raskaaksi neitsyenä ja synnytti merkittävän pojan.

Omaperäinen käsitys Mariasta oli vallitseva Karjalassa vielä 1800-luvulla. Maria koettiin maaäidiksi tai ihmisten kantaäidiksi. Loitsijalle Maaria oli henkiolento, jota puhuteltiin omana äitinä. Helläksi ja hoivaavaksi ajatellun Maarian apua pyydettiin varsinkin sairaita parannettaessa. Marian ajateltiin toisinaan edeltäneen kristinuskoa, sillä hän oli synnyttänyt Jeesuksen. Kun runonlaulajalta kysyttiin, ketä hänen esivanhempansa palvoivat ennen kristinuskoa, hän vastasi runomitassa: ”Vaka vanhaa Väinämöistä ja neitsyt Maariaa emoista”. Käsitys vastaa Martti Haavion käsitystä siitä, että kansanomaisesti Väinämöistä pidettiin Jeesuksen isänä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalansynnyttäjää kuvaava ikoni 1400-luvulta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oja, Heikki: Aikakirja 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Teinonen, Seppo A.: Symboliikan peruskurssi. Helsinki: Gaudeamus, 1971. ISBN 951-662-041-8.
  • Shoemaker, Stephen J.: Mary in Early Christian Faith and Devotion. Yale University Press, 2016. ISBN 9780300217216. (englanniksi)
  • Hahn, Scott: ”Mary”, Catholic Bible Dictionary. Image, 2009. ISBN 9780385512299. (englanniksi)
  • Longman III, Tremper: ”Mary”, The Baker Illustrated Bible Dictionary. Baker, 2013. ISBN 978-0801012976. (englanniksi)
  • Boss, Sarah: ”Mary, the Blessed Virgin”, The Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2022. ISBN 9780191744396. (englanniksi)
  • Hällström, Gunnar af & Laato, Anni & Pihkala, Juha: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan. Helsinki: Kirjapaja, 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Mary. Biography, Bible References, Significance, & Miracles Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  2. a b Farmer, David: "Mary, the Blessed Virgin". Teoksessa The Oxford Dictionary of Saints. Oxford University Press, 2011. Oxford Reference. Viitattu 23.5.2022. (englanniksi)
  3. "Mary, the Blessed Virgin." Teoksessa The Concise Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2013. Oxford Reference. Viitattu 23.5.2022. (englanniksi)
  4. a b c d e f Longman III 2013.
  5. a b c d e f Hahn 2009.
  6. ”Mary, the Blessed Virgin”. Teoksessa Devonshire Jones, T. & Murray, L., & Murray, P. (toim.): The Oxford Dictionary of Christian Art and Architecture. Oxford University Press, 2013. (englanniksi)
  7. Woodrow, Martin & Sanders, E. P.: Raamatun henkilöitä, s. 123. Suomeksi toimittanut Tuomas Nevanlinna. Helsinki: Kauppiaitten Kustannus, 1987. ISBN 951-635-644-3.
  8. Luuk. 1:41–43.
  9. a b Luukas 2 - Raamattu 1992 (KR92) Raamattu.fi. Viitattu 23.6.2022.
  10. Matt. 2:1–12 Raamattu.fi. Viitattu 24.6.2022.
  11. Luuk 2:41–52
  12. Ap. t. 1:12–15 raamattu.uskonkirjat.net. Viitattu 23.5.2022.
  13. O'Carroll, Michael: Theotokos. A Theological Encyclopedia of the Blessed Virgin Mary, s. 375–377. Wipf and Stock, 2000. (englanniksi)
  14. a b c d e f g h Boss 2022.
  15. Shoemaker 2016, s. 33.
  16. a b Artemi, Eirini (2013): The Virgin Mary, Theotokos, and Christ, true God and true man: the mystery of Incarnation according to Cyril of Alexandria. El misterio de la Encarnación según Cirilo de Alejandría.
  17. a b 8. Kristuksen persoona, Yksimielisyyden ohje tunnustuskirjat.fi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 30.10.2018.
  18. Hällström & Laato & Pihkala 2007, s. 163–164.
  19. a b c Mary, Mother of Jesus Encyclopedia.com. Viitattu 7.9.2022.
  20. Shoemaker 2016, s. 44–46.
  21. Gambero, Luigi: Mary and the Fathers of the Church. The Blessed Virgin Mary in Patristic Thought, s. 69. Ignatius Press, 1999. (englanniksi)
  22. a b Shoemaker 2016, s. 96.
  23. "prayer." Teoksessa The Concise Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2013. (englanniksi)
  24. Religions. Christianity: Immaculate Conception bbc.co.uk. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  25. Richert, Scott P.: Essential Facts About the Feast of the Immaculate Conception Learn Religions. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  26. Kimball, Virginia: Orthodox Tradition and Mary udayton.edu. 2006. Viitattu 3.9.2022 (englanniksi).
  27. Pavlatos, Timothy: The Sinlessness of Mary the Mother of God St. John the Baptist Greek Orthodox Church. 18.7.2013. Viitattu 3.9.2022. (englanniksi)
  28. a b Gray, Tim: Mary: God’s Masterwork St. Paul Center. 7.5.2019. Viitattu 20.6.2022. (englanniksi)
  29. Feast Day Of The Presentation Of The Theotokos Greek City Times. 21.11.2018. Viitattu 13.9.2022. (englanniksi)
  30. Olkinuora, Jaakko. (2019) “Four typological images of Mary in the hymnography for the Feast of the Entrance”, Journal of the International Society for Orthodox Music, 1, s. 33–42. (englanniksi)
  31. Halonen, Kaisa: ”Neitsyt Maria on ollut vapaa naisen elämän riesoista” – Se on saattanut antaa naisille toivoa tuskattomasta elämästä Kirkko ja kaupunki. 25.08.2021. Viitattu 7.9.2022.
  32. Mary, Blessed Virgin, Devotion to Encyclopedia.com. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
  33. Shoemaker 2016, s. 3, 229–230.
  34. Shoemaker 2016, s. 12–14.
  35. Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto Suomen ev.lut. kirkko. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 18.11.2013.
  36. Myllykoski, Matti & Järvinen, Arto: Varhaiskristilliset evankeliumit, s. 342–343. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-318-2.
  37. ”Jaakobin protevankeliumi, IX luku”, Apokryfiset evankeliumit, s. 17. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirjat, 1980. ISBN 951-95564-9-4.
  38. Turrin, Maria Gabriella dell' Annunciazione: ”Pregate, pregate, pregate”, s. 210–214. Shalom, 1981. (italiaksi)
  39. McNally, Terry: What every Catholic should know about Mary. Dogmas, doctrines, and devotions, s. 168–169. Xlibris Corp, 2009. ISBN 1-4415-1052-4. (englanniksi)
  40. a b c Fairbairn, Donald: Eastern Orthodoxy through Western eyes, s. 99–101. Louisville, Ky.: Westminster John Knox Press, 2002. ISBN 0-664-22497-0. (englanniksi)
  41. a b c Dragas, George Dion: Ecclesiasticus II. Orthodox icons, saints, feasts, and prayer, s. 81–83. Rollinsford (N. H.): Orthodox Research Institute, 2005. ISBN 0-9745618-9-4. (englanniksi)
  42. Bulgakov, Sergiĭ: The Orthodox Church, s. 116. Crestwood, New York: St. Vladimir's Seminary Press, 1988. ISBN 0-88141-051-9. (englanniksi)
  43. Schroedel, Jenny: The everything Mary book, s. 90. Avon, Massachusetts: Adams Media, 2006. ISBN 1-59337-713-4. (englanniksi)
  44. Vasilakē, Maria: Images of the Mother of God. Perceptions of the Theotokos in Byzantium, s. 97. Milton Park, Abingdon, Oxon: Mouseio Benakē. ISBN 978-1-351-92876-2. (englanniksi)
  45. Wybrew, Hugh: Orthodox feasts of Jesus Christ & the Virgin Mary. Liturgical texts with commentary, s. 37–46. Crestwood, New York: St. Vladimir's Seminary Press, 2000. ISBN 0-88141-203-1.
  46. a b c Hillerbrand, Hans Joachim: The Encyclopedia of Protestantism, s. 1174. New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-92472-3. (englanniksi)
  47. Barth, Karl: Church dogmatics. Vol. 2, pt. 2, Doctrine of God, s. 143–144. London: T. & T. Clark International, 2004. ISBN 0-56709-384-0. (englanniksi)
  48. Lehmann, H.: Luther's Works, American edition. Fortress, 1968, 43. vsk, s. 40. (englanniksi)
  49. Jackson, Gregory Lee: Catholic, Lutheran, Protestant: a doctrinal comparison, s. 249. Martin Chemnitz Press, 1993. ISBN 0-615-16635-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  50. William Pringle: Commentary on a Harmony of the Evangelists, Matthew, Mark, and Luke, s. 87. Edinburgh: Calvin Translation Society, 1845. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  51. Donald K. McKim: The Cambridge companion to John Calvin. Cambridge: Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-81647-5. (englanniksi)
  52. Nevo, Yehuda D. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The Origins of the Arab Religion and the Arab State, s. 258. Amherst, New York: Prometheus Books, 2003. ISBN 978-1-59102-083-7. (englanniksi)
  53. Jeesus, Allahin profeetta. Tutkimus islamilaisen Jeesus-kuvan muotoutumisesta, s. 22, 110–112. Helsinki: Suomen Eksegeettinen seura, 1998. ISBN 951-9217-25-8.
  54. Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin, s. 144–147. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
  55. a b c d Vilkuna, Kustaa: Suuri nimipäiväkalenteri, 1969.
  56. Oja 2007, s. 149–150, 166–167.
  57. a b Oja 2007, s. 177.
  58. Oja 2007, s. 145.
  59. Luuk. 1:39–56
  60. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 122, 5. p., Kirjapaja 2000, ISBN 951-625-682-1
  61. Oja 2007, s. 166–167.
  62. Oja 2007, s. 277.
  63. Nordell, Risto: Musiikkia Neitsyt Marialle. Kirkko & kaupunki, 2009, nro 23, s. 12.
  64. Maunder, C.: apparitions of Mary, Orthodox. Teoksessa The Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2022.
  65. Strochlic, Nina: Every year millions of miracle-seeking pilgrims visit Mexico City National Geographic. 25.12.2019. Viitattu 25.6.2022. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Serafeja korkeampi. Bysanttilaisia saarnoja Jumalansynnyttäjästä. Suomentanut Damaskinos Ksenofontoslainen. Palokki: Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari, 2017. ISBN 978-952-68382-3-6.
  • Seppälä, Serafim: Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa. Helsinki: Maahenki, 2010. ISBN 978-952-5652-87-1.
  • Vuola, Elina: Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-22364-1.
  • Ylimartimo, Sisko: Marian katse. Kuvia, kuvitelmia ja kertomuksia. Helsinki: Avain, 2021. ISBN 978-952-304-286-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mary, mother of Jesus