Joséphine Fodor
Joséphine Fodor (13. lokakuuta 1789 Pariisi – 14. elokuuta 1870 Lyon) oli ranskalainen sopraano. Hän oli säveltäjä Josephus Andreas Fodorin (1751–1828) tytär ja sai isältään varhaista opetusta harpun- ja pianonsoitossa. Hän opiskeli myös laulamista ja pääsi vuonna 1810 esiintymään Pietariin, jossa hän työskenteli, kunnes keisarillisen määräyksen pohjalta ulkomaalaiset erotettiin tehtävistä teatterissa. Vuonna 1812 Fodor meni naimisiin ranskalaisen näyttelijä Mainvillen kanssa.[1]
Fodor esiintyi Tukholmassa ja Kööpenhaminassa ennen paluutaan Pariisiin, jossa hän esiintyi Opéra-Comiquessa. Hän pääsi työskentelemään myös Théâtre Italieniin (Italialaiseen teatteriin), jota johti Angelica Catalani. Sopimus päättyi vuonna 1818, jolloin Fodor lähti Venetsiaan. Vuonna 1819 Fodor siirtyi jälleen Pariisiin, jossa hänestä tuli kolmen vuoden ajaksi Italialaisen teatterin tähti. Vuonna 1822 hän esiintyi Desdemonan roolissa Gioacchino Rossinin Otello-oopperassa Napolin Teatro San Carlossa, ja vuonna 1823 hän saavutti menestystä Wienissä. Hän esiintyi kahdessakymmenessä eri roolissa, mutta erityisesti hänen ohjelmistonsa koostui Rossinin, Ferdinando Paerin ja Wolfgang Amadeus Mozartin oopperarooleista. Fodor vetäytyi lavalta vuonna 1828.[1]
Vuonna 1857 Fodorilta ilmestyi kirja Réflexions et conseils sur l'art du chant.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
