John William Lloyd

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

John William Lloyd (J. William Lloyd) (4. kesäkuuta 18571940) oli yhdysvaltalainen anarkoindividualisti. Hän syntyi New Jerseyssä ja muutti myöhemmin Floridan Grahamvilleen. Hänen individualistinen anarkisminsa perustui hänen mielestään luonnonlakiin eikä egoismiin kuten Benjamin Tuckerilla ja tämä oli riidanaihe muutoin ystävällisessä suhteessa Tuckerin ja Lloydin välillä. Lloyd vaihtoi myöhemmin näkemyksensä minarkistiseksi.

Karezza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lloyd tunnettiin “lääkkeettömänä lääkärinä”. Kirjan The Karezza Method, or Magnetation: The Art of Connubial Love lisäksi hän jätti jälkeensä erinäisiä julkaisemattomia kirjoituksia liittyen ihanteellisiin parisuhteisiin.[1]

Kirjassa The Karezza Method Lloyd, pohtii siemennesteen kertymistä. Hän päätteli steriloitujen miesten tapauksista, että siemenneste imeytyy takaisin kehoon, jos sitä ei päästetä ulos.[2]

Lloyd kyseenalaisti yleistyvän näkemyksen orgasmin hyödyllisyydestä. Miehen kohdalla hän muistutti karjankasvattajien käytännöstä, jonka mukaan härän tai oriin ei tulisi astua liian usein uupumuksen välttämiseksi. Tällainen liike-elämän hyötyajattelu oli hänelle puolueeton todiste ejakulaation vaikutuksista.[3]

Lloyd väitti karezzan kohentavan terveyttä. Hän sanoi sen “auttavan kuin taikakeino kivuliaisiin kuukautisiin,” ja toimivan merkittävänä hermojen rauhoittajana, jopa parantaen hermopäänsäryn. Hän myös katsoi sen olevan eräs parhaimmista keinoista “lieventämään ja parantamaan tavanomaisia sukuelinten heikkouksia ja vaivoja, mukaanlukien virtsaputken- ja eturauhasen tulehdus.

»Kun karezza onnistuu, sukuelimet hiljenevät, tyydyttyvät ja demagnetisoituvat yhtä täydellisesti kuin orgasmissa. Samaan aikaan kummankin partnerin muu keho hehkuu suurenmoista puhtia ja tietoista iloa … levittäen romanttista rakkautta koko olemukseen jälkivaikutusten ollessa aina tunne terveydestä, puhtaudesta ja hyvinvoinnista. Olemme varsin onnellisia ja hyväntuulisia aivan kuten ravitsevan aterian jäljiltä.[4]»

Hän oli silti “valmis myöntämään, että kun yhdyntä on sellaista laatua, että se tuottaa pakotusta, jota ei sublimoida tai kun seksuaalista pakotusta ilmenee, eikä sublimaatiota ja karezzaa osata, orgasmi voi olla tarpeellinen.”

Lloydin aikaan monet vastustivat karezzaa väittäen, että se rohkaisisi ylenpalttisiin seksuaalisiin suhteisiin. Hän vastasi:

»Ne, jotka eivät sovella karezzaa ovat paljon enemmän taipuvaisia liiallisuuksiin johtuen tavallisesti liian usein saaduista ja intensiivisistä orgasmeista, liian monista raskauksista tai liian karkeasta, kyynisestä ja tunkeilevasta asenteesta. Kun kyse on pelkän fyysisen kolotuksen tai hingun tyydyttämisestä ilman molemminpuolista hellyyttä ja hyväntahtoisuutta, tai kenties jopa vastoin toisen osapuolen tahtoa, seksi on aina ylenpalttista.[5]»

Lloyd antoi monia käytännöllisiä ohjeita onnistuneen karezzan harjoittamiseen. “Yritä kuvitella itsesi magneettiseksi paristoksi” hän neuvoi liittyen antamisen välttämättömyyteen hyötyjen kokemiseksi hallitussa yhdynnässä.

»Kun omaksut tavan antaa seksuaalista sähköäsi siunaten sillä partneriasi sukuelintesi, käsiesi, huultesi, ihosi, silmiesi ja äänesi kautta, tulet saamaan kyvyn tyydyttää itsesi ja hänet ilman orgasmia. Pian et edes ajattele itsekontrollia, koska sinulla tai hänellä ei ole minkäänlaista halua orgasmin saamiseen.[6]»

Lloydin mukaan karezza on suurin kaunistaja, koska se lisää ja vakiinnuttaa sydämellistä rakkautta. Hän neuvoi, että seksuaalisen hallinnan lisäämiseksi tulisi “pitää hengellinen pääasiana, hallitsevana – rakastaminen on ensimmäinen seikka ja sielujenne yhteen sovittaminen on todellinen päämääränne.” “Seksi on hyvin lähellä sielua... [Se tyydyttää vain], kun se yhdistää sielut, eikä pelkästään laita kehoja parittelemaan väristysten aikaansaamiseksi.

Luvussa nimeltä “Tarvitseeko nainen orgasmia?” hän selitti, kuinka karezzassa nainen “sulauttaa” koko olemuksensa partneriinsa, eikä orgasmia sanan tavallisessa merkityksessä ilmaannu, vaikka tervehdyttävä fyysinen rentoutuminen koetaan myös.[7]

Lloyd oli pohjimmiltaan mystikko ja otaksui, että rakastajien ykseyden kokemukset edustivat palaamista jumalalliseen androgyyniyden tilaan, joka on monen esoteerisen filosofian ytimessä. Hän kirjoitti, että karezzan täysi magneettinen sopusointu syntyy, kun:

»Kaksi sielua tuntuu yhdistyvän yhdeksi Paratiisin jumalallisessa virrassa kelluvaksi sieluksi.... Tämä on todellinen ihanne ja karezzan päämäärä. Astutte vihdoinkin sellaiseen ykseyteen, että täydessä syleilyssänne hädin tuskin erotatte rajanne ja voitte lukea toistenne ajatuksia. Tunnet fyysistä yhtenäisyyttä, ikään kuin kumppanisi veri kiertäisi suonissasi, hänen lihansa olisi sinun. Tämä on Sielut Sulauttava Syleily.[8]»

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. “Woman and the Larger Love” (1933); “A Brief Definition of the Larger Love” (1929); ja “New Ideals in Love” (1926), Worker's Forumissa Los Angelesissa pidetty luento. Kaikki saatavilla Labadie-kokoelmassa Michiganin yliopistossa Ann Arborissa.
  2. J. William Lloyd, The Karezza Method, or Magnetation: The Art of Connubial Love, s. 60-61. (Roscoe, Calif.: Lloyd, 1931)
  3. Lloyd (1931), s. 60-64.
  4. Lloyd (1931), s. 13.
  5. Lloyd (1931), s. 52
  6. Lloyd (1931), s. 31.
  7. Lloyd (1931), s. 39-40.
  8. Lloyd (1931), s. 48, 32.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]