John A. Lejeune
| John A. Lejeune | |
|---|---|
 Kenraalimajuri Lejeune noin vuonna 1920 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. tammikuuta 1867 Pointe Coupeen piirikunta, Louisiana |
| Kuollut | 20. marraskuuta 1942 (75 vuotta) Baltimore, Maryland |
| Ammatti | sotilas, rehtori |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1888–1929 |
| Taistelut ja sodat |
Espanjan–Yhdysvaltain sota Veracruzin miehitys ensimmäinen maailmansota Yhdysvaltain Nicaraguan miehitys |
| Sotilasarvo |
 kenraaliluutnantti (1942) |
| Joukko-osasto |
Yhdysvaltain laivasto (1888–1890) Yhdysvaltain merijalkaväki |
John Archer Lejeune (10. tammikuuta 1867 – 20. marraskuuta 1942) oli yhdysvaltalainen sotilas. Hän palveli Espanjan–Yhdysvaltain sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa ja osallistui Veracruzin ja Nicaraguan miehityksiin. Hän toimi vuodet 1920–1929 Yhdysvaltain merijalkaväen komentajana, minkä jälkeen hänestä tuli Virginia Military Institute -kadettikoulun rehtori. Hän pysyi koulun rehtorina vuoteen 1937 asti. Hieman ennen Lejeunen kuolemaa vuonna 1942 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lejeunen isä Ovide Lejeune (1820–1889[1]) omisti Pointe Coupeen piirikunnassa Louisianan osavaltiossa maatilan. Tilan nimeksi oli tullut joskus ennen vuotta 1852 ”Old Hickory”. Ovide Lejeunen omistaessa tilan sillä työskenteli 77 orjaa, mikä teki siitä osavaltion mittapuulla suurikokoisen orjatyövoimaa käyttävän plantaasin. Tilalla kasvatettiin sekä puuvillaa että sokeriruokoa, joista jälkimmäinen tuotti suuremman osan tuloista. Lejeunen ollessa 40-vuotias hänen henkilökohtaisen omaisuutensa arvoksi arvioitiin 45 000 dollaria.[2][3]
Ovide Lejeunen vaimo Laura Turpin Lejeune oli kotoisin Jeffersonin piirikunnasta Mississippistä. Hänen vanhempansa olivat J. A. ja Laura S. Turpin. Hänen nuorempi veljensä White kuoli vuonna 1865 Nashvillen taistelussa saamiinsa vammoihin.[4]
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lejeune syntyi vanhempiensa tilalla 10. tammikuuta 1867. Hän sai yhdessä yhdessä sisarensa kanssa ensimmäiset opintonsa äitinsä alaisuudessa kotona seitsemännestä ikävuodestaan alkaen, mutta maatilan töiden aiheuttamat häiriöt ja keskeytykset johtivat siihen, että hänet lähetettiin Oakwood-nimiseen sisäoppilaitokseen Natcheziin, jota johti hänen isosetänsä James Archer (1811–1898).[5][6]
Ovide Lejeune joutui myymään Yhdysvaltain sisällissotaa seuranneena aikana maatilansa konkurssin takia, tosin hän sai ostetuksi sen asuinrakennuksen takaisin. Muistelmissaan John A. Lejeune kertoo, että ajasta ennen vuotta 1877 hänen mieleensä jäi erityisesti sen synkkyys: pohjoisvaltioista tulevat carpetbagger-siirtolaiset ja orjuudesta vapautuneet mustat täyttivät työpaikat, eikä hallinto toiminut osavaltiollisella eikä paikallisella tasolla.[7] Joukko mustia yritti myös murhata James Archerin ja polttaa Old Hickoryn tilan, mutta näiden juoni paljastui.[8] Näillä tekijöillä oli roolinsa Lejeunen hyväksynnälle niin sanotulle Lost Cause -ajattelulle erityisesti hänen sotilasuraansa seuranneessa elämässä.[7]
Natchezissa Lejeune kohtasi ensimmäisen kerran merijalkaväen sotilaan, kun Yhdysvaltain laivaston alus USS Alliance pysähtyi Mississippillä purjehtiessaan siellä vuonna 1880. Alliancen merijalkaväen osaston päällikkö George F. Elliott kiinnitti Lejeunen huomion hänen vieraillessaan aluksella.[9][10]
Kun Lejeune vieraili vanhempiensa luona kesällä 1881, hän esitti toiveen, että voisi päästä älyllisesti haastavampaan ja vähemmän eristyneeseen opiskelupaikkaan. James Archerin kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen Ovide Lejeune vei syksyllä 1881 poikansa Louisianan osavaltionyliopiston kampukselle, missä tämä aloitti opintonsa saman vuoden syksyllä pääaineenaan klassiset taiteet.[11] Tuohon aikaan kyseinen oppilaitos oli akateemisesti heikkotasoinen vain miehille tarkoitettu sotilaskoulu. Sen sotilaallisuus ja liikuntakoulutuksen taso kuitenkin vaikuttivat Lejeuneen syvästi. Hän alkoi opiskellessaan myös ihailla sisällissodan sotilasjohtajia, kuten William Tecumseh Shermania, Robert E. Leetä ja Stonewall Jacksonia, ja hän päätti, että ryhtyisi sotilasuralle.[9][11] Kolme vuotta Louisianan osavaltionyliopistossa opiskeltuaan hän ryhtyi asian suhteen toimiin, mitä hänen isänsä tuki.[1]
Sotilasuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lejeune olisi halunnut päästä opiskelemaan Yhdysvaltain armeijan upseerikouluun West Pointin sotilasakatemiaan, mutta sinne ei ollut saatavilla paikkoja. Yhdysvaltain laivastoakatemiaan sen sijaan oli saatavilla opiskelupaikka, ja edustajainhuoneen jäsen Edward T. Lewis valitsi siihen Lejeunen. Lejeune aloitti opintonsa laivastoakatemiassa toukokuussa 1884.[11][12]
Koulutus laivastoakatemiassa oli Lejeunen siellä opiskellessa ankaraa ja vaativaa. Siihen sisältyi muun muassa höyrykäyttöisten syöksyveneiden ohjailua Chesapeakenlahdella, alusten aseistuksen purkamista osiin ja kasaamista uudelleen, sulkeisharjoituksia maissa, käsi- ja lähitaisteluaseiden käyttöä sekä navigointia. Yhdysvaltain laivasto ei ollut vielä täysin luopunut purjelaivoista, ja kadeteille opetettiin myös purjeiden tekoa, siinä missä monimutkaisemman insinööritaidon opetus jäi puutteelliseksi.[12][13] Osan ensimmäisestä lukuvuodestaan kadetit viettivät vanhan purjealuksen USS Santeen mukana Yhdysvaltain itärannikolla purjehtien.[14] 95 Lejeunen kanssa samaan aikaan opintonsa aloittaneesta kadetista vain 35 valmistui.[13]
Lejeune valmistui laivastoakatemiasta vuoden 1888 vuosikurssin mukana. Samaan aikaan valmistuneiden joukossa olivat muun muassa tuleva laivastoministeri Curtis D. Wilbur, amiraali Charles F. Hughes ja merijalkaväen kenraalimajuri Eli K. Cole. Valmistuneiden uralla seuraava vaihe oli kahden vuoden harjoittelujakso merillä laivaston palveluksessa, ja Lejeunen palveluspaikaksi määräytyi USS Vandalia. Maaliskuussa 1889 Vandalia oli ankkuroituna Samoalla, kun saarelle iski taifuuni, joka surmasi yli 40 aluksen miehistön jäsentä.[15]
1. toukokuuta 1890 Lejeune nimitettiin laivastoakatemiassa merijalkaväen vänrikiksi[1][16] – häntä oltiin ensin sijoittamassa pioneeriksi, mutta hän onnistui vetoamaan ylempiinsä päätöksen kumotakseen.[17] Hän oli valinnut merijalkaväen laivaston sijasta paitsi Samoalla kokemansa, mutta myös sen takia, että uskoi perinteisen merimiehen ammatin olevan katoamassa mekaniikan ja koneiden tieltä.[18] Hän katsoi oman vahvuutensa olevan ihmisten käskyttämisessä koneiden käsittelemisen sijasta. Merijalkaväen upseerina hänen ensimmäinen määränpäänsä oli Brooklynissä New Yorkissa sijaitseva laivastoasema, missä merijalkaväen upseerit saivat alkeellista koulutusta tehtäväänsä.[1][17]
1890-luvun aikana Lejeune palveli useilla laivaston aluksilla niiden merijalkaväen osastojen mukana. Hän toimi myös Norfolkin laivastoaseman merijalkaväen parakkien päällikkönä kahteen otteeseen.[19]
Espanjan–Yhdysvaltain sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan–Yhdysvaltain sodan alkaessa Lejeune toimi panssarikansiristeilijä USS Cincinnatin merijalkaväkiosaston komentajana.[19] Hän osallistui Cincinnatilta käsin 25. kesäkuuta 1898 operaatioon, jossa 40 merijalkaväen sotilasta nouti Puerto Ricolla sijaitsevan Fajardon kaupungin läheltä hylätystä majakasta ryhmän paikallisia myötämielisiä aktivisteja ja saatti nämä laivaan turvaan. Tämän jälkeen Lejeune ja merijalkaväen sotilaat ottivat osaa maihinnousuun Arroyossa. Lejeunen mukaan joukot saatiin Arroyossa maihin ennätysajassa.[20]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lejeunea esittävä patsas paljastettiin Camp Lejeunen kasarmialueella Pohjois-Carolinassa vuonna 2000.[21]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Daugherty, Leo J. III: Pioneers of Amphibious Warfare, 1898-1945: Profiles of Fourteen American Military Strategists. McFarland & Company, Inc., Publishers, 2009. ISBN 978-0-7864-3394-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Colbourn, Colin: Esprit De Marine Corps: The Making of the Modern Marine Corps through Public Relations, 1898-1945. University of Southern Mississippi, 2018. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- 1898-1899 Obituary Record of Graduates of Yale University. Yale University, 1899. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Louisiana; a Guide to the State. US History Publishers, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Neumeier, Charles P.: Lejeune, John Archer International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Old Hickory - LaCour, LA waymarking.com. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Carriere, Marius Michael Jr.: The Know Nothing Movement in Louisiana, s. 329. Louisiana State University and Agricultural and Mechanical College, 1977. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Nashville Military Burials The Battle of Nashville Trust. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Daugherty 2009, s. 158
- ↑ 1898-1899 Obituary Record of Graduates of Yale University, s. 588
- ↑ a b Colbourn 2018, s. 116–117
- ↑ Louisiana; a Guide to the State, s. 645
- ↑ a b Colbourn 2018, s. 117
- ↑ Daugherty 2009, s. 158–159
- ↑ a b c Daugherty 2009, s. 159
- ↑ a b Colbourn 2018, s. 118
- ↑ a b Daugherty 2009, s. 159–160
- ↑ Colbourn 2018, s. 119
- ↑ Colbourn 2018, s. 120–121
- ↑ Daugherty 2009, s. 160
- ↑ a b Daugherty 2009, s. 162
- ↑ Colbourn 2018, s. 121
- ↑ a b Daugherty 2009, s. 163
- ↑ Daugherty 2009, s. 164
- ↑ Lieutenant General John Archer Lejeune Statue NCpedia. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John A. Lejeune Wikimedia Commonsissa
- Bartlett, Merrill L.: Lejeune: A Marine's Life, 1867-1942. Naval Institute Press, 1991. ISBN 978-1-6125-1248-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
| ||||||||||||||
