Johan Mättö
| Johan Mättö | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Johan Edvard Mättö |
| Syntynyt | 18. kesäkuuta 1896 Luumäki |
| Kuollut | 5. toukokuuta 1966 (69 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärikapteeni |
Johan Edvard Mättö (18. kesäkuuta 1896 Luumäki – 5. toukokuuta 1966) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä. Mättö osallistui vielä talvi- ja jatkosotaan komppanianpäällikkönä ja muun muassa haavoittui molemmissa sodissa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mätön vanhemmat olivat rautatieläinen Emanuel Mättö ja Eva-Liisa Urpalainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Sofia Finnen kanssa. Mättö kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaisessa lyseota. Hän osallistui maastonsuunnittelu-upseerikurssille vuonna 1941. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1925 ja 1927 Suojeluskuntain päällystökoulussa ja Taistelukoulun joukkueenjohtajakurssin vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mättö liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mättö astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 jefreitteriksi ylennettynä. Takaisin Suomeen hän palasi 11. helmikuuta 1918 jääkäreiden etujoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin virkaa tekeväksi komppanianpäälliköksi Karjalan 1. rykmentin 2. pataljoonan 1. komppaniaan. Hän hoiti pataljoonassa myös lyhyen ajan pataljoonan komentajan tehtäviä. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Valkjärvellä ja Muolaassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mättö palveli sisällissodan jälkeen komppanianpäällikkönä Karjalan Rykmentin 6. komppaniassa. Karjalan rykmentistä muodostettiin ensin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5 ja myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti. Rykmentistä Mättö oli komennettuna 20. toukokuuta - 20. kesäkuuta 1918 väliseksi ajaksi opetusupseeriksi Sortavalan alipäällystökursseille. Komennukselta palattuaan hän toimi komppanianpäällikkönä. Hänet määrättiin 1. lokakuuta 1919 alkaen nuoremmaksi upseeriksi ja 25. elokuuta 1920 alkaen I pataljoonan adjutantiksi. Pohjois-Savon rykmentistä Mättö siirrettiin 6. huhtikuuta 1921 Karjalankaartin rykmenttiin, jossa hän toimi nuorempana upseerina 3. komppaniassa ja hoiti satunnaisesti myös komppanianpäällikön tehtäviä. Armeijasta Mättö erosi 31. toukokuuta 1922 ja siirtyi työskentelemään puutavara-alalle. Siviilitöidensä lisäksi Mättö toimi Luopioisten suojeluskunnan paikallispäällikkönä. 1. lokakuuta 1924 - 1. heinäkuuta 1928 välisen ajan.[1][2]
Mättö astui takaisin vakinaiseen palvelukseen 19. heinäkuuta 1928 ja hänet sijoitettiin Viipurin rykmenttiin, jossa hän toimi nuorempana upseerina ja komppanian varapäällikkönä sekä hoiti satunnaisesti myös komppanianpäällikön tehtäviä. Myöhemmin hän toimi 30. syyskuuta 1933 - 10. heinäkuuta 1934 välisen ajan II pataljoonan taloudenhoitajana ja määrättiin 31. joulukuuta 1934 alkaen rykmentin talouspäällikön apulaiseksi ja l. kesäkuuta 1937 alkaen nuoremmaksi upseeriksi 3. komppaniaan.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mättö osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 24:ssä ja rykmentin II pataljoonan komentajan viransijaisena. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Kiviniemessä, missä hän haavoittui 8. joulukuuta 1939. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväenkoulutuskeskus 4:n IV pataljoonan komentajana ja myöhemmin komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 68:ssa, josta hänet siirrettiin 13. Prikaatiin. Hänet siirrettiin 13. Prikaatista pataljoonan komentajan viransijaiseksi ja komppanianpäälliköksi 3. Prikaatiin, jossa hän toimi myös maastonsuunnittelu-upseerina. Vielä ennen jatkosotaa hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 4:ään.[2]
Jatkosodan puhjettua hän toimi edelleen komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 3:ssa, jonka mukana hän osallistui taisteluihin Viipurinlahden ylityksessä, Porlammella ja Inossa sekä Suurlahdella Itä-Karjalassa. Käymissään taisteluissa hän haavoittui Virolahdella 29. kesäkuuta 194. Jalkaväkirykmentistä Mättö siirrettiin Karjalan Armeijan kiinteistö- ja sotasaalistoimiston päälliköksi vuonna 1942 ja oli tehtävässä vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet siirrettiin Henkilötäydennyskeskuksen 2:een. Edelleen hänet siirrettiin Sotavankileiri 5:een komppanianpäälliköksi, josta hän siirtyi vielä ennen sodan loppumista Henkilötäydennyskeskus 3:een ja toimi lopulta Silvolan varuskunnan komendanttina. Sotien jälkeen hänet siirrettiin II Armeijakunnan esikuntaan, josta hänet siirrettiin edelleen komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 7:ään. Mättö erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja työskenteli sen jälkeen Kajaani Oy:n palveluksessa. Hänet haudattiin Lahteen.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.