Hyppyrotat
| Hyppyrotat | |
|---|---|
 Koivuhiiri (Sicista betulina) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha [1] |
| Yläheimo: | Dipodoidea[1] |
| Heimo: |
Hyppyrotat Dipodidae Fischer de Waldheim, 1817 [1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Alaheimot [1] | |
| Katso myös | |
Hyppyrotat[2] tai hyppyrotat ja koivuhiiret[3] (Dipodidae) on jyrsijöiden heimo, johon kuuluu 16 eri sukua ja niiden sisältämät 51 lajia.[4] Ne elävät mm. Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Lajeista vain yksi, koivuhiiri (Sicista betulina), esiintyy Suomessa.[3] Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus heimon uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on jerbot.[5]
Hyppyrotille ominaista ovat pitkät takaraajat, lyhyet eturaajat ja pitkä häntä. Niiden vartalon ja pään yhteispituus on 4–15 cm, takaraajat ovat 2,5–8 cm ja häntä 7–25 cm.[6]
Hyppyrotat tulevat sukukypsiksi parin viikon ikäisenä ja voivat elää 6-vuotiaiksi asti. Useimmiten ne viihtyvät erakkona omassa onkalossaan ja hankkii itse ruokansa, mutta joskus ne kuitenkin muodostavat hajanaisia yhdyskuntia.[6]
Hyppyrottien asema jyrsijöiden tieteellisessä luokittelussa on muuttunut useaan kertaan.[1] Aiemmin esimerkiksi koivuhiiret (Sicista) ja kiinanhyppyhiiri (Eozapus setchuanus) luettiin erilliseen koivuhiirien heimoon Zapodidae.[7][1] Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan koivuhiiret ja hyppyrotat muodostavat yhdessä Dipodidae-heimon, joka jaetaan kuuteen alaheimoon.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Dipodidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 14.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 156. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
- ↑ a b Valste, Juha; Kaikusalo, Asko: Nisäkkäät, s. 78–79. (Lähde luontoon -kirjasarja). Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25336-7.
- ↑ Terry A. Vaughan, James M. Ryan ja Nicholas J. Czaplewski, 5. painos: Mammalogy, s. 210. Jones & Bartlett Learning, 2010. ISBN 9780763762995. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden uusiksi nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 14.11.2010.
- ↑ a b Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 155. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
- ↑ Savela, Markku: Rodentia Lepidoptera and some other life forms. 26.5.2007. Viitattu 15.11.2010.