Jejunkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jejunkoira
Jeju dog.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Etelä-Korea
Määrä Suomessa ei yhtään, Koreassa 103 (puhdasrotuisia 69)
Rodun syntyaika 1000 eaa.
Alkuperäinen käyttö mäyrän, kauriin ja fasaanin metsästys, armeijakoira, ruokalaji
Nykyinen käyttö metsästys- ja vahtikoira
Elinikä 12-14 vuotta
Muita nimityksiä Jeju Gae, Chejudo, 제주개, 濟州犬, Koreansk Chejudo, Koreansk Jeju-do, Chejudohund, Jeju Native Dog
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino uros 15 kg, narttu 13 kg
(eri lähde) 20-25 kg
Säkäkorkeus uros 48 cm, narttu 47 cm
Väritys useita, mm. punainen, hiekka ja valkoinen

Jejunkoira (Jeju gae[1], hanguliksi 제주개; hanjaksi 濟州犬) on eteläkorealainen koirarotu. Se on yksi kolmesta puolivillistä alkuperäisestä korealaisesta koirasta: kaksi muuta ovat koreanjindonkoira ja sapsali. Etelä-Koreassa kaikki kolme luokitellaan kansallisaarteiksi, mutta ainoastaan jälkimmäisillä on kantakirja.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jejunkoira on tyypillinen dingoa muistuttava puolivilli paariatyyppinen pystykorva ja samalla myös yksi suurimmista korealaisista koiraroduista. Sen koko vaihtelee pienestä keskikokoiseen, ja se on kahta sukulaisrotuaan (koreanjindonkoira ja sapsali) pienempi. Kallo on leveä ja korvat pystyt.[2] Häntä on tuuhea, kärjestään pyöreä ja selän ylle kiertynyt. Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiiviisti ihonmyötäinen. Väri vaihtelee suuresti yksivärisestä moniväriseen. Urosten keskimääräinen säkäkorkeus on 48 cm ja narttujen 47 cm. Uroksilla keskimääräinen paino on 15 kg ja nartuilla 13 kg,[1] mutta jotkin korealaiset lähteet ilmoittavat painoksi peräti 20-25 kg.[2] Rakenteeltaan nartut ovat kettumaisia ja urokset lähes identtisiä susien kanssa. Rotu muistuttaa suuresti koreanjindonkoiraa aina kokoa ja väritystä myöten, sillä erotuksella että ensiksi mainitun häntä osoittaa harjamaisesti ylöspäin.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jejunkoira on luonteeltaan tyypillisesti lempeä ja ketterä metsästyskoira[2], josta voi työskentelyn aikana tulla jopa aggressiivinen. Siitä saa myös uskollisen vahtikoiran.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Jejun saarelta Koren niemimaasta etelään. Sen uskotaan saapuneen maahan Kiinasta noin 1000 eaa.[2] Se polveutuu suurella todennäköisyydellä dingosta, mutta sen tämän sukulaisuussuhteen geneettisestä osuudesta nykypäivänä tiedetään vain vähän. On selviä merkkejä jotka osoittavat sillä olevan yhteisen alkuperän koreanjindonkoiran kanssa.[3]

Etelä-Koreaan saavuttuaan rodusta tuli armeijakoira, minkä jälkeen sitä käytettiin ruokana. Viimeksi mainitun takia se oli vähällä kuolla sukupuuttoon, kunnes vuonna 1986 se elvytettiin uudelleen vain kolmesta jäljellä olleesta yksilöstä. Vuonna 2010 se nimettiin osaksi kansanperintöä, minkä johdosta sitä voidaan suojella tehokkaammin myös kansallisella tasolla. Korean maatalousyhdistys aikoo anoa sille myös kansallisaarteen asemaa.

Nykyisin jejunkoiraa käytetään lähinnä mäyrien, kauriiden ja fasaanien metsästykseen, ja se tunnetaankin tarkasta haju-, kuulo- ja näköaististaan.[2] Koska Koreassa ei ole yhtä tarkkoja eläinsuojelulakeja kuin länsimaissa, jalostukseen käytettävien narttujen ensimmäinen pentue teetetään yleensä aikaisintaan 9 kuukauden iässä ja viimeistään 11 kuukauden iässä.[1] Nykyisin Koreassa on tilastoitu elävän 103 jejunkoiraa,[2] joista syyskuussa 2010 vain 69 arvioitiin olevan puhdasrotuisia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: no:Koreansk chejudo
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jeju dog