Jean-Jules-Antoine Lecomte du Nouÿ

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-Jules-Antoine Lecomte du Noüy, Nadarin valokuvaamana.
Jean-Jules-Antoine Lecomte du Noüy: Mademoiselle De Maupin
Jean-Jules-Antoine Lecomte du Noüy: Yeshiva Morocco

Jean-Jules-Antoine Lecomte du Nouÿ (1842 - 1929) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän maalasi paljon orientalistisia aiheita. Vaikka taidemaailman muoti muuttui ja yleisö kiinnostui impressionismista, fauvismista ja konstruktivismista, Lecomte du Nouÿ pysyi koko uransa uskollisena nuorena omaksumalleen yksityiskohdissa tarkalle realismiille. [1] [2]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lecomte du Nouÿn elämän alkuvaiheista on jäänyt jäljelle melko vähän dokumentteja. Hänen tiedetään kuusivuotiaana piirtäneen isänsä ja setänsä muotkuvat ja aloittaneen taideopinnot 19-vuotiaana. Hänen opettajansa Charles Gleyre halusi oppilaidensa löytävän oman tyylinsä eikä orjallisesti opiskelevan opettajiensa tyylejä. Tärkeimmäksi opettajaksi osoittautui kuitenkin Jean-Léon Gérôme. Gérôme opetti kuvaamaan kaiken aitona ja mahdollisimman kauniina. [3]

Gérôme rohkaisi Lecomte du Nouÿta matkailemaan ja etsimään aiheita myös kaukomailta. Hän matkusti yhdessä opiskelukaverinsa Felix Clèmentin kanssa Egyptiin ja maalasi sikäläisiä näkymiä. Pohjois-Afrikka, Lähi-Itä ja Raamatun kertomukset tulivat matkan johdosta hallitsemaan hänen maalausten aiheita läpi uran. Markossa vieraillessaan hän kiinnostin maan juutalaisten elämästä ja maalasi aiheesta maalauksia. [3] [4]

Arvo- ja ajatusmaailmaltaan Lecomte du Nouÿ oli konservatiivinen katolinen. Tasavaltalaisille ajatuksille hän ei juuri lämmennyt. Aikana, jolloin Ranskassa oli nousevaa antisemitismiä, Lecomte du Nouÿ solmi avioliiton juutalaistaustaisen Valentine Peigné-Crémieux`n kanssa vuonna 1875. Hän maalasi vaimonsa isoisän, Adolphe Crémieux`n muotokuvan. Crémieux teki politiikkaa, jonka ansiosta Ranskaan tuli maksuton perusopetus, kirkko erotettiin valtiosta ja Pariisin kommuuniin osallistuneet armahdettiin. Lisäksi hänen ansiostaan Algerian juutalaisille myönnettiin Ranskan kansalaisuus. Avioliitto päättyi vain vuoden kuluttua vihkijäisistä vaimon kuolemaan, mutta Lecomte du Nouÿ säilyi tämän perheen ystävänä. [3] [5] [6]

Lecomte du Nouÿ avioitui vielä kahdesti. Toisen vaimonsa, Caroline Evrardin, kanssa hän sai pojan, jacques Théodore Julesin, josta tuli arkkitehti. Kolmannen vaimon, Térésa Marie Fisannen, kanssa liitto jäi myös lapsettomaksi. [6]

1890- luvulla Lecomte du Nouÿ teki paljon muotokuvia. Hänellä oli asiakkaita, jotka maksoivat hyvin, kuten Romanian kuninkaallinen perhe. Hänellä oli myös muita yhteyksiä Romaniaan, sillä hänen veljensä André oli nimitetty maan hallitsijaperheen arkkitehdiksi. Matkallaan kohti Konstantinopolia hän vieraili veljensä luona ja maalasi maan maisemia. Hän viipyi maassa kaikkiaan kaksi vuotta. [3] [1]

Lecomte du Nouÿn elinaikana todettiin, että hänen taiteensa ei jätä ketään kylmäksi. Hänen töitään sekä ihailtiin, että inhottiin. Hänen töitään on sekä kadonnut että tuhoutunut sodassa. Vain hyvin harva on nykyään esillä julkisissa kokoelmissa. Hänestä on kirjoitettu ja hänen töitään on ollut esillä kovin vähän hänen kuolemansa jälkeen. [3]

Pariisi kunnioitti taiteilijaa vuonna 1932 nimeämällä kadun hänen mukaansa. [7]

Taiteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lecomte du Nouÿ vakiinnutti aiheensa jo uransa alkupouolella. Aiheiksi tulivat muotokuvat, Raamatun kertomukset, historia, Pohjois-Afrikka, klassiset aiheet sekä historia. [3]

Pohjois-Afrikasta ammennettuja orientalistisia maalauksia pidetään nykyään Lecomte du Nouÿn parhaimpina. Niissä on historiallista tarkkuutta, ensikäden vaikutelmaa sekä mielikuvitusta. Niissä on erotiiikkaa ja hallusinaatioita sekä häivähdys aikalaisrunoilijan, Charles Baudelairen dekadenssia. Joidenkin nykykatsojien mielestä niissä on imperialismia, rasismia ja seksismiä. [3]

Uransa loppupuolella Lecomte du Nouÿ halusi saada kuuluisuutta historiamaalauksillaan. Niiden aika vain alkoi olla jo ohi. Hänen maalauksensa vuosien 1870- 1871 Saksan-Ranskan sodasta sai murska-arviot. Niiden mukaan hän yritti mytologisoida nykyaikaista sotaa. Aikalaisten mielestä valokuva kertoi asiat paremmin.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]