Japanilainen teetaide
Japanilainen teetaide (jap. 茶道, sadō, vanhastaan myös jap. 茶の湯, cha no yu) on taidemuoto ja henkisen oppimisen polku, joka keskittyy vihreän teen valmistamiseen ja nauttimiseen.
Teetaidetta opiskelevat opettelevat valmistamaan monia erilaisia teelaatuja. He saavat myös tietoa kimonoista, kukista ja monista muista asioista. Teetaiteen oppiminen vaatii vuosien harjoittelua. Jotkut omistavat koko elämänsä sen opettelulle ja harjoittelulle.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tee tuli Japaniin Kiinasta noin vuonna 700. Vuoden 729 Japanista on peräisin maininta keisari Shōmun teetarjoilusta sadalle munkille palatsissaan Narassa uskonnollisessa seremoniassa, josta teeseremonian arvellaan kehittyneen.[1] Teestä tuli erittäin suosittu juoma, ja suosion myötä myös teen kasvatus alkoi Japanissa. 1100-luvulla matcha eli vihreä teejauhe alkoi olla suosittua. Teemestari Sen no Rikyū kohotti teeseremonian taidemuodoksi 1500-luvulla. Vielä nykyäänkin teetä valmistetaan siten kuin hän opetti. 1500-luvun Japanissa teetä joivat niin rikkaat kuin köyhätkin.
Teetilaisuuden rituaaleja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teetilaisuuden aluksi teehuoneeseen tuleva vieras katsoo japanilaista kalligrafiaa. Hän kumartuu käärön eteen osoittaen kunnioitusta tekstin kirjoittaneelle mestarille ja mietiskelee tekstin sisältöä. Kalligrafia näkyy teetaiteessa myös muilla tavoin, kuten esineiden säilytyslaatikoissa sekä esineiden luettelossa.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aaltonen, Inga: Tee, Kotiliesi 4/1973 s. 47.
- ↑ Paatero, Mirja (päätoim.): Kalligrafia – Shodo / Hashi 31/2010, s. 30–31. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 2010. ISBN 978-952-67485-0-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanilainen teetaide Wikimedia Commonsissa
