Jakkukylän riippusilta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jakkukylän riippusilta
Jakkukylän silta ja Jakun koulu

Jakkukylän riippusilta on kevyelle liikenteelle tarkoitettu silta Iin Jakkukylässä. Silta ylittää Iijoen Jakun koulun kohdalta. Silta on jänneväliltään Pohjois-Euroopan pisin kevyelle liikenteelle tarkoitettu metallirakenteinen riippusilta.[1] Sillan rakentaminen käynnistyi marraskuussa 2019 ja sen oli tarkoitus valmistua jo kesällä 2020[2], mutta avattiin vasta 21. joulukuuta 2021. Sillan rakennutti Iin kunta ja sen rakentamiskustannukset olivat noin 850 000 euroa.[1]

Silta rakennettiin helpottamaan kelirikkoaikaisia Jakun koulun koululaiskuljetuksia. Sulan veden aikana koulukuljetukset Iijoen ylitse hoidettiin veneellä, ja tämä venereitti oli tiettävästi Suomen viimeinen kouluvenekuljetus. Sillan arvioidaan säästävän vuotuisia koulukuljetuskustannuksia noin 80 000 euroa.[1] Kelirikkoaikana joen ylittävän noin 200 metrin mittaisen venematkan sijaan koulukuljetukset hoidettiin maanteitse Raasakan patosillan kautta, jolloin matkan pituudeksi tuli noin 15 kilometriä.[2]

Sillan rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillan kokonaispituus on 250 metriä ja jänneväli 180 metriä. Siltakantta kannattelevat 52 millimetrin paksuisista pääkannattimista riippuvat pystysuuntaiset riippuvaijerit ja kannen molemmin puolin on lisäksi vaakasuuntaiset harusvaijerit. Sillan tornien eli pylonien korkeus on 20 metriä perustuksen yläpuolella. Siltakannen hyötyleveys on 1,5 metriä. Sillan alituskorkeus on 4,6 metriä keskivedellä.[2]

Rakennustöiden keskeytys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillan rakennustyöt keskeytettiin kesäkuussa 2020, koska siltasuunnittelun harrastajat olivat huomanneet virheen sillan rakenteissa ja ilmoittaneet siitä Iin kunnalle. Sillan kuormituslaskelmassa oli käytetty liian pientä tuulikuorman lähtöarvoa. Sillan valmistuminen saattaa lykkääntyä jopa vuodella.[3] Marraskuussa 2020 Iin kunnanvaltuusto myönsi sillan muutostöihin ja loppuun rakentamiseen lisämäärärahan suljetuin ovin pidetyssä kokouksessa kunnan, urakoitsija ja suunnittelijan sopimuksen mukaisesti mikä johti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen tehtyyn valitukseen asian menettelytavasta.[4][5]