Jakaantumiskerroin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jakautumiskerroin (jakaantumiskerroin) (P) kuvaa kemiassa ja farmasiassa aineen (kemiallisen yhdisteen, esimerkiksi lääkeaineen) jakaantumista kahden kosketuksissa olevan ja toisiinsa sekoittumattoman nesteen (yleensä vesifaasin ja orgaanisen faasin) välillä. Jakaantumiskerroin kuvaa aineen liukoisuutta ja affiniteettia kumpaankin liuottimeen. Jakautumiskerroin lasketaan aineen konsentraatioiden suhteesta kumpaankin liuottimeen.

missä CO on aineen konsentraatio orgaanisessa (rasva) faasissa ja CV aineen konsentraatio vesifaasissa. Mitä suurempi on jakaantumiskerroin, sitä rasvaliukoisempi aine on. Orgaanisena faasina käytetään yleensä oktanolia. Tällöin jakautumiskertoimesta käytetään nimitystä oktanoli/vesi-jakautumiskerroin (Pow). Jakautumiskertoimen arvo ilmoitetaan usein logaritmiarvona (LogP), koska jakautumiskertoimen vaihteluväli on suuri eri yhdisteillä (P = 0,0001 - 100 000). logP-arvo kuvaa aineen rasvaliukoisuutta eli lipofiilisyyttä.[1]

LogP-arvolla tarkoitetaan yleensä oktanoli/vesi-jakautumiskerrointa neutraalille muodolle ja se riippuu pH:sta. Aine voi esiintyä ionimuodossa vesifaasissa riippuen vesifaasin pH:sta ja aineen pKa-arvoista. Tällöin jakaantumiseen vaikuttaa aineen ionittumattoman muodon lisäksi aineen ionittunut muoto. Jakautumiskerroin, joka ilmaisee ionittuneen että ionittumattoman muodon jakaantumisen, on nimeltään näennäinen jakautumiskerroin (D tai Papp). Logaritmi näennäisestä jakautumiskertoimesta (LogD tai logPapp) kuvaa aineen jakautumista oktanoli/vesi-faasin kesken tietyssä pH:ssa. Vesifaasina käytetään puskuriliuosta, jonka pH on säädetty haluttuun arvoon.

D = P hapoilla, kun pH < pKa ja vastaavasti emäksillä, kun pH > konjugaattihapon pKa. Happojen D-arvo pienenee, kun pH > pKa ja emästen D-arvo pienenee, kun pH < konjugaattihapon pKa, koska silloin veteen liukenevan ionittuneen muodon osuus lisääntyy. Jos oletetaan, että ionittunut muoto ei liukene lainkaan oktanolifaasiin, hapon ja emäksen näennäiset jakautumiskertoimet (logD) voidaan laskea kaavoilla:[2][3]

  • ja


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gynther J, Järvinen T.: Lääkeainekemian perusteet, s. 10. Farmasian opiskelijayhdistys Fortis, Kuopio, 1996.
  2. "Use of distribution coefficients in quantitative structure-activity relationships" (Jan 1977). Journal of Medicinal Chemistry 20 (1): 53–8. doi:10.1021/jm00211a010. PMID 13215. 
  3. "Distribution coefficient, a convenient term for the relation of predictable physico-chemical properties to metabolic processes" (1988). Xenobiotica 18 (3): 331–50. doi:10.3109/00498258809041669. PMID 3289270.