Jäätiedotus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jäätiedotus on talvimerenkulun tarpeisiin laadittu säännöllinen tiedote laivareittien ja satamien jäätilanteesta. Suomessa sen tunnetuin ilmentymä oli radiossa päivittäin säätiedotusta merenkulkijoille seurannut tiedote, joka sisälsi Merentutkimuslaitoksen jääpalvelun säännöllisesti antamat tiedot rannikon jäätilanteesta ja suomalaisten jäänmurtajien toiminnasta.[1] Nykyisin jäätiedotuksia kuullaan radion Merisää-ohjelmissa, ja jäätilannetta ja muita säätietoja voi seurata radiolähetystä helpommin ja tarkemmin internetissä. [2] Merentutkimuslaitoksen on nykyään korvannut Merikeskus.

Historiaa Suomessa ja Itämerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merentutkimuslaitoksen jääpalvelu perustettiin 1919, ja yhtenä toimintamuotona alusta asti olivat päivittäiset jäätiedotukset. Pitkin rannikkoa nimetyt ”havaitsijat” keräsivät tietoa jäätilanteesta aluksi kerran viikossa perjantaisin ja lähettivät raporttinsa puhelimitse, joskus sähkeitse, merentutkimuslaitoksen jääosastolle. Perjantai-iltapäivisin jäätiedotus toimitettiin sanomalehdille julkaistavaksi. Tammikuussa 1922 jäätiedotuksia alettiin julkaista päivittäin. 1920-luvulla jäähavaintoasemia oli Suomen rannikolla jo satakunta ja aiemmin vapaaehtoispohjalta työskennelleille havainnoijille alettiin maksaa palkkioita.

Itämeren rantavaltioiden kesken tuoreita jäätiedotuksia alettiin välittää sähkötyksen keinoin tiettyjä numerokoodeja käyttäen, joskin eri mailla tahtoi olla omanlaisiaan koodijärjestelmiä. Vuonna 1925 Saksan Deutsche Seewarte kutsui naapurivaltioiden edustajat kokoukseen, jossa lyötiin lukkoon kaksi jääkoodijärjestelmää, toinen pohjoisille vesille eli Ruotsin, Suomen ja Viron käyttöön ja toinen eteläisemmille merialueille eli Alankomaita, Norjaa, Tanskaa ja Saksaa varten. Vuonna 1927 jäätiedotuksia alettiin lukea edellisenä vuonna perustetun Yleisradion ohjelmistossa päivittäin kello 13. Etelää kohti suunnatulta Hangon radioasemalta jäätiedotuksia alettiin lukea suomen ja ruotsin lisäksi saksaksi ja englanniksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seinä, Ari & Palosuo, Erkki & Grönvall, Hannu: Merentutkimuslaitoksen jääpalvelu 1919–1994. Meri — Report Series of the Finnish Institute of Marine Research No. 32, 1997. Merentutkimuslaitos, 1997. ISBN 951-53-1677-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 17.8.2022).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laivoihin tai muuhun vesiliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.