Iván Duque
| Iván Duque | |
|---|---|
 |
|
| Kolumbian 33. presidentti | |
| Varapresidentti | Marta Lucía Ramírez |
| Edeltäjä | Juan Manuel Santos |
| Seuraaja | Gustavo Petro |
| Kolumbian senaatin jäsen | |
|
(2014–2018)
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1976 Bogotá, Kolumbia |
| Kansalaisuus |
kolumbialainen |
| Puoliso | Maria Juliana Ruíz[1] |
| Lapset | 3 (Luciana, Matías ja Eloísa)[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraattinen keskusta |
| Tutkinnot |
Universidad Sergio Arboleda, American University, Georgetownin yliopisto |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.ivanduque.com | |
Iván Duque Márquez (s. 1. elokuuta 1976 Bogotá, Kolumbia) on kolumbialainen poliitikko ja asianajaja, joka toimi Kolumbian presidenttinä 7. elokuuta 2018 – 7. elokuuta 2022.[2][3] Ennen poliittista uraa hän toimi muun muassa Latinalaisen Amerikan kehityspankissa. Demokraattisen keskustan riveistä hänet valittiin vuonna 2014 Kolumbian senaattiin.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Duque syntyi Bogotássa vuonna 1976. Hänen isänsä Iván Duque Escobar oli poliitikko, joka toimi vuosina 1982–1986 Kolumbian kaivos- ja energiaministerinä.[4]
Duque opiskeli asianajajaksi Sergio Arboleda -yliopistossa, ja hänellä on talousoikeuden maisterintutkinto American Universitystä ja julkishallinnon tutkinto Georgetownin yliopistosta.[4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkishallinnollisen uransa Duque aloitti Andien kehitysyhtiön konsulttina ja Kolumbian talousministeri Juan Manuel Santosin neuvonantajana. Sitten hän muutti Washingtoniin, missä hän työskenteli Latinalaisen Amerikan kehityspankissa.[5] Vuosina 2012–2013 Duque toimi pankin kulttuuri-, solidaarisuus- ja luovuusjaoston johtajana.[1]
Duque valittiin 2014 Kolumbian senaattiin demokraattisen keskustan riveistä. Senaattorina hän oli Álvaro Uriben puolueen uribismoksi kutsutun taloudellisen näkökulman puoluestapuhuja ja presidentti Santosin kehitysohjelman kriitikko.[5]
Duque valittiin vuonna 2018 demokraattisen keskustan presidenttiehdokkaaksi.[5] Vaalikampanjan aikana Duque on ottanut kantaa muun muassa Farc-sissien kanssa tehtyyn rauhansopimukseen, jota hän on kritisoinut voimakkaasti. Hänen mielestään sissiliikettä kohdeltiin sopimuksessa liian lempeästi.[1] Hänen ennakoidaan puuttuvan Farcin kanssa solmittuun rauhansopimukseen.[3] Duque on painottanut myös tekniikan, kuten tekoälyn ja big datan, tehokkaampaa käyttöä turvallisuuspolitiikassa ja luvannut taistella huumekauppaa vastaan.[6]
Duque voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ja sai noin 39 prosenttia äänistä. Toisella kierroksella hänen vastaehdokkaanaan on vasemmistolainen Gustavo Petro.[1] Hän sai toisen kierroksen äänistä 54 prosenttia.[7]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolumbialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
Lähde:[8]
Ulkomaalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 2022)[9]
Duarten, Sánchezin ja Mellan ritarikunta (Dominikaaninen tasavalta, 2022)[10]
Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia, 2021)[11]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 2021)[12]
Mugunghwa-ritarikunta (Etelä-Korea, 2021)[13]
Perun auringon ritarikunta (Peru, 2019)[14]
Kongressin kunniamitali (Peru, 2019)[15]
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Long, Gideon: Duque readies to become Colombia’s youngest president Financial Times. 11.6.2018. The Financial Times LTD. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Iván Duque, de centro-derecha, asume hoy la presidencia de Colombia ELMUNDO. 7.8.2018. Viitattu 1.8.2023. (espanjaksi)
- ↑ a b Raisa Pöllänen: Kolumbia sai uuden presidentin Yle Uutiset. 7.8.2018. Viitattu 8.8.2018.
- ↑ a b Iván Duque, la cara joven del uribismo para volver al poder Clarín. 27.5.2018. Viitattu 17.6.2018. (espanjaksi)
- ↑ a b c Iván Duque Márquez 12.3.2018. La Silla Vacía. Viitattu 17.6.2018. (espanjaksi)
- ↑ Harindranath, Arjun: The chosen one: Is this Iván Duque’s election to lose? 13.5.2018. The Bogotá Post. Arkistoitu 5.7.2018. Viitattu 17.6.2018. (englanniksi)
- ↑ La derecha gana las elecciones en Colombia: Iván Duque, nuevo presidente ELMUNDO. 17.6.2018. Viitattu 1.8.2023. (espanjaksi)
- ↑ Iván Duque le entrega cuatro condecoraciones a Gustavo Petro Noticias Caracol. 5.8.2022. Viitattu 1.8.2023. (espanjaksi)
- ↑ ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2023. Viitattu 1.8.2023. (portugaliksi)
- ↑ Duque y Abinader se condecoran mutuamente y sus gobiernos firman 6 documentos Listin Diario. 29.4.2022. Viitattu 1.8.2023. (espanjaksi)
- ↑ Bolsonaro recebe presidente da Colômbia no Palácio do Planalto nesta terça-feira Globo G1. 19.10.2021. Viitattu 1.8.2023. (portugaliksi)
- ↑ BOE-A-2021-15071 Real Decreto 805/2021, de 15 de septiembre, por el que se concede el Collar de la Orden de Isabel la Católica a Su Excelencia señor Iván Duque Márquez, Presidente de la República de Colombia. Boletín Oficial del Estado. 15.9.2021. Viitattu 1.8.2023. (espanjaksi)
- ↑ S. Korea, Colombia Agree To Expand Cooperation For Post-COVID Economic Recovery TBS. 25.8.2021. Viitattu 1.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Duque efectúa hoy una visita de Estado al Perú El Peruano. 27.5.2019. Viitattu 1.8.2023. (espanjaksi)
- ↑ Congreso otorgó Medalla de Honor al presidente de Colombia, Iván Duque América Noticias. Viitattu 1.8.2023. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotisivut (espanjaksi)
| ||||||||||||||
