Itsenäisyys (psykologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itsenäisyys tarkoittaa kehityspsykologiassa riippumattomuutta toisten ihmisten huolenpidosta ja valmiutta päättää itse omista asioista.

Itsenäisyyden kehitys pienellä lapsella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienellä lapsella ensimmäiset askeleet, sanat ja viriävä oma tahto ovat avaimia matkalla itsenäisyyteen ja toisten yhteyteen, sosiaalistumiseen. Toisen vuoden aikana kielen ja muiden tietotaidollisten valmiuksien kehittyessä lapsen itsenäisyys lisääntyy ja riippuvuus vanhemmista vähenee. Vanhempien täytyy luoda perusta turvallisille rajoille, jolloin taaperon on sallittava itsenäisyyden kehittymisen kannalta pitää kiinni vaatimuksistaan, milloin taas vanhemman sanaa on toteltava, koska lapsen on oman turvallisuutensa takia toimittava kuten vanhempi vaatii.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Vauvasta%20taaperoksi.htm
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.