Isabella d’Este
| Isabella d’Este | |
|---|---|
 Tizianin muotokuva Isabella d’Estestä | |
| Mantovan markiisitar | |
| Syntynyt |
18. toukokuuta 1474 Ferrera |
| Kuollut |
13. helmikuuta 1539 (ikä 64) Mantova |
| Puoliso | Francesco II Gonzaga |
| Lapset |
Eleonor Gonzaga |
| Suku | Este |
Isabella d’Este (18. toukokuuta 1474 – 13. helmikuuta 1539) oli Mantovan markiisitar.[1] Hän oli Italian renessanssiajan vaikutusvaltaisimpia naishenkilöitä. Hän kuului Esten aatelis- ja hallitsijasukuun ja tuli tunnetuksi muun muassa taiteellisena mesenaattina.[2]
D’Esten vanhemmat, Ferraran herttua Ercole I d'Este ja Aragonin Isabella, olivat varakkaita taiteen tukijoita. [3] Vanhemmat kouluttivat tyttäriään yhtä paljon kuin poikiaan, ja Isabella oppi kreikkaa ja latinaa sekä musiikkia ja väittelytaitoa.[2]
D’Este meni 16-vuotiaana naimisiin Mantovan markiisi Francesco II Gonzagan kanssa. He saivat seitsemän lasta, joista Federicosta tuli seuraava markiisi ja Ercolesta kardinaali.[3] Eleanorasta tuli Urbinon kreivitär, kun taas Ippolita ja Livia Osanna vetäytyivät luostariin. Ferrantesta tuli upaseeri Kaarle V:n armeijaan.[4] Isabella d’Este oli syntyperänsä ja avioliittonsa kautta sukua useille sen ajan Italian hallitsijoille.[2] Hänen sisarensa oli Beatrice d’Este, Milanon herttuatar.[3]
Hallitsija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Avioliitto nosti Isabella d’Esten Mantovan hallitsijaksi puolisonsa rinnalle, ja tämän pitkien poissaolokausien aikana markiisitar käytti valtaa niin lainsäädännön, kansantalouden maatalouspolitiikan, kansanterveyden kuin vakoilunkin aloilla. Hän raportoi miehelleen kirjeitse, ja tuli näin dokumentoineeksi ajan vallankäyttöä. Francescon ollessa kotona Isabella puolestaan matkusteli diplomaattisissa tehtävissä ja edusti Montovaa Rooman, Milanon, Napolin ja Venetsian hoveissa.[4] Mantovan arkistoissa on 12 000 Isabellan kirjoittamaa kirjettä.[3]
Markiisi joutui sotavangiksi vuonna 1509, ja markiisittaresta tuli virallinen sijaishallitsija. Hän neuvotteli miehensä vapaaksi.[2]
D’Este jäi leskeksi markiisin kuoltua maaliskuussa 1519. Hänen poikansa oli liian nuori hallitsemaan, joten Isabella toimi sijaishallitsijana,[2] Hän nousi tämän jälkeen Mantovassa poliittiseksi voimahahmoksi ja kuoli Ferrarassa 1539.
Taiteiden tuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
D’Este keräsi poikkeuksellisen laajan taidekokoelman. Vuonna 1542 siihen laskettiin kuuluneen 1 620 esinettä, joiden joukossa oli yli kaksisataa kirjaa, kolikoita, jalokiviä ja maljakoita.[3] Hän tuki muun muassa Rafaelia, Andrea Mantegnaa, Bartolomeo Tromboncinoa ja Marchetto Caraa.
Leonardo da Vinci piirsi d’Estestä muotokuvan vuonna 1499 vieraillessaan Mantovassa. Tizian maalasi muotokuvansa vasta vuonna 1534, jolloin Isabella oli jo 60-vuotias. Hän ei enää istunut mallina, vaan Tizianin piti käyttää aikaisempia kuvia pohjana.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clifford M. Brown: Este, Isabella d’ Italian Renaissance Learning Resources. Viitattu 24.4.2021.
- ↑ a b c d e Isabella d’Este Brooklyn Museum. Viitattu 24.4.2021.
- ↑ a b c d e f Isabella d’Este Encyclopedia.com. Viitattu 24.4.2021.
- ↑ a b Deanna Shemek & Daniela Ferrari: Profile of Isabella d’Este Isabella d’Este Archives. 2015. Viitattu 24.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
