Irjalan kartano
| Irjalan kartano | |
|---|---|
| Irjala gård | |
| Sijainti | Vihti, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | Kartano |
| Perustettu | 1621 |
| Valmistumisvuosi | 1760-luku |
| Tuhoutui | 1894 |
| Rakennuttaja | Munck -suku |
| Omistaja | Hiidenheimon suku |
| Tyylisuunta | Kustavilaisuus |
| Runkorakenne | Hirsi |
| Julkisivumateriaali | Laudoitus |
| Kerrosluku | 2 |
 |
|
Irjalan kartano (ruots. Irjala gård) on entinen säteriratsutila Vihdissä, Uudellamaalla. Kartano muodostettiin vuonna 1621. Kartanon 1760-luvulla rakennettu päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1894.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irjalan kartano perustetiin säteriksi vuonna 1621. Säteriratsutilaksi tila muodostettiin 1683. Tilan omistajat tunnetaan jo vuodesta 1539 asti, jolloin omistajana oli Lauri Heikinpoika. Heikinpojan suku aateloitiin nimellä Stålhane ja suku omisti tilan aina 1600-luvun loppuun asti. Muita merkittäviä omistajasukuja ovat olleet muun muassa Munck, Melin, von Haartman ja Hiidenheimo. Vuonna 1876 Irjalan kartano myytiin Kyrkstadin Höyrysahaosakeyhtiölle. Yhtiö hakkasi kartanon metsät ja myi tämän jälkeen kartanon eteenpäin.[1][2]
Vuonna 1944 Irjalan kartano jaettiin Hiidenheimon suvun perillisten kesken kolmeksi tilaksi: Irjalaksi, Tömäjäksi ja Pölkkäksi.[1][2]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irjalan kartanon vanha päärakennus rakennettiin 1760-luvulla. Rakennus oli mansardikattoinen ja se edusti kustavilaista herraskartanotyyliä. Vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa 1894. Tilan nykyinen päärakennus on matala 1969 valmistunut omakotitalo.[2][1]
Kartanon pihapiirissä oli myös muun muassa 1800-luvun alussa valmistunut tilanhoitajan asunto, navetta, talli, vaunusuoja ja aittoja. Tilanhoitajan asuntoa käytettiin päärakennuksena tulipalon jälkeen, mutta se purettiin 1971. Navetta on tiilipilarirakenteinen ja hirsirunkoinen. Se on valmistunut 1910-luvun vaihteessa. Talli ja vaunusuoja ovat 1800-luvulta. Neljästä aitasta kaksi on pitkänurkkaisia aittoja, joiden lisäksi on vielä liha-aitta ja jauhoaitta.[1][2]
Talouskeskukseen on myös kuulunut kolmas asuinrakennus, joka toimi terveyskylpylänä ja lasten kesäsiirtolana. Tämä 1800-luvulla valmistunut sanatorioksikin kutsuttu rakennus siirrettiin 1900-luvun vaihteessa muualle.[2]