Intianvariskäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Intianvariskäki
Asian Koel (Male).JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Käkilinnut Cuculiformes
Heimo: Käet Cuculidae
Suku: Variskäet Eudynamys
Laji: scolopaceus
Kaksiosainen nimi

Eudynamys scolopaceus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Intianvariskäki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Intianvariskäki Commonsissa

Intianvariskäki (Eudynamys scolopaceus) eli aiemmalta nimeltään variskäki on käkiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Etelä- ja Kaakkois- ja Itä-Aasiasta.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianvariskäen luokittelussa alalajien lukumäärä vaihtelee lähteittäin 7–18 välillä. Laji on hyvin läheistä sukua papuanvariskäen (E. occidentalis) kanssa ja toisinaan niiden katsotaan kuuluvan samaan lajiin.[2][3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianvariskäkinaaras

Intianvariskäki on suurikokoinen lintu ja voi kasvaa 39–46 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Intianvariskäkikoiras on väritykseltään kauttaaltaan musta ja hyöhenpuvussa on vihreä tai sininen kiilto. Pyrstö on pitkä, viuhkamainen ja pyöreäpäinen. Naaraslintu on päästään, selästään ja siivistään pohjaväriltään ruskea ja ruumiissa on runsaasti valkoista raidoitusta. Vatsa on valkoinen ja siinä on tiheästi ruskeita raitoja. Nokka on tukeva, koukkupäinen ja väriltään vihertävä. Intianvarikäen silmät ovat punaiset.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intianvariskäkeä tavataan Intiasta Kaakkois-Aasian läpi itään aina Kiinaan eteläosiin asti. Sitä tavataan Myös Jaavalta, Borneolta ja Filippiineiltä. Satunnaisesti se vaeltaa myös Lähi-itään.[2][1] Lajin elinympärsitöä ovat monentyyppiset metsät sademetsistä avoimiin metsiin ja metsien reunamaihin. Se on sopeutunut elämään myös pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa. Suurimman osan ajasta intianvariskäki viettää puiden latvuksista, joista sen paljastavat sen voimakkaat kutsuäänet. intianvariskäki syö monenlaisia hedelmiä, erityisesti viikunoita ja laji ruokailee ryhminä. Intianvariskäen pesimäkausi on keväällä ja kesällä. Se on pesäloinen, joka pesii erityisesti intianvaristen pesiin, mutta voi pesiä myös kuhankeittäjien ja mainojen pesissä. Muna on pohjaväriltään vihreä ja siinä on pilkkuja.[2][3][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Eudynamys scolopaceus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2012.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Payne, R. & Kirwan, G.M.: Western Koel (Eudynamys scolopaceus) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  3. a b c Johannes Erritzøe, Clive F. Mann, Frederik Brammer, Richard A. Fuller: Cuckoos of the World, s. 325-329. Bloombury Publishing, 2012. ISBN 978-0-7136-6034-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.12.2019). (englanniksi)
  4. a b Richard Grimmett, Carol Inskipp, Tim Inskipp: Birds of the Indian Subcontinent, s. 210. Bloombury Publishing, 2016. ISBN 978-1-4081-2763-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.12.2019). (englanniksi)
  5. a b Morten Strange: Photographic Guide to the Birds of Thailand, s. 155. Tuttle Publishing, 2012. ISBN 978-1-4629-1434-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.12.2019). (englanniksi)
  6. Nick Davies: Cuckoos, Cowbirds and Other Cheats, s. 110. Bloombury Publishing, 2000. ISBN 978-1-4081-3666-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.12.2019). (englanniksi)