Ingalill
(Ohjattu sivulta Inga-Lill)
| Ingalill | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | 20. kesäkuuta |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | Inga-Lill |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | ruotsalainen nimi |
Ingalill on ruotsalainen naisen etunimi. Se voidaan tulkita Inga-nimen deminutiivimuodoksi (’Inga pieni’) tai nimien Inga ja Lill yhdistelmäksi.[1][2][3] Nimestä on käytetty myös kirjoitusasua Inga-Lill.[4]
Ruotsissa nimen teki tunnetuksi Gustaf Fröding runoelmallaan ”Ingalill” (1891). Ristimänimenä Ingalill esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1896.[4][5]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on vuoteen 2020 mennessä tilastoitu 449 Ingalill-nimistä naista. Nimeä on annettu varsinkin 1920–1940-luvuilla syntyneille suomenruotsalaisille.[5][6]
Nimipäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ingalill viettää nimipäivää suomenruotsalaisessa almanakassa 20. kesäkuuta ja Ruotsin almanakassa 25. lokakuuta.[1][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ingalill isof.se. Päivitetty 13.8.2020. Institutet för språk och folkminnen. Arkistoitu 25.10.2020. Viitattu 15.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Alhaug, Gulbrand: Ingalill Store norske leksikon. Päivitetty 8.7.2020. Viitattu 15.12.2020. (norjaksi)
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 113. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- ↑ a b Otterbjörk, Roland: Svenska förnamn. Kortfattat namnlexikon, s. 166. Tredje upplagan. Solna: Esselte studium, 1985. ISBN 91-24-29961-8. (ruotsiksi)
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 106. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Ingalill”) 14.12.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Nimipäivähaku (hakusana ”Ingalill”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 15.12.2020.