Imukaasumoottori
Imukaasumoottori oli varhainen harvakäyntinen polttomoottorityyppi, jossa moottorin polttoaineena oli erityisessä kaasunkehittäjässä tuotettu häkäkaasu eli imukaasu. Imukaasumoottorit olivat kiinteästi sijoitettuja paikallismoottoreita. Sotavuosina autoissa käytetyt puukaasumoottorit perustuivat samaan periaatteeseen.
Kaasunkehittäjässä palavasta polttoaineesta vapautuva hiilidioksidi pelkistyi hehkuvien hiilien vaikutuksesta hiilimonoksidiksi. Hiiliin johdettiin myös vesihöyryä, jolloin syntyi vetyä. Tämä kaasuseos kulki sitten puhdistimen ja välisäiliön kautta itse moottoriin.
Imukaasumoottorin kaasunkehittäjässä voitiin käyttää erilaisia polttoaineita kuten antrasiittia, koksia, turvetta sekä sahanjauhoa, rimoja ynnä muuta puujätettä. Moottoria käytettiin paljon esimerkiksi sahoilla, joissa sahauksessa syntyvää jätepuuta voitiin näin hyödyntää.
Ensimmäisen Suomessa rakennetun imukaasumoottorin valmisti syksyllä 1922 Lokomo Tampereella. 50 hevosvoiman moottori tuli Aitoon Sähkö Oy:n saha-, mylly- ja sähkölaitokselle ja se otettiin käyttöön 10. marraskuuta 1922.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Projekt Runeberg: Pieni tietosanakirja 1925–1928, hakusana Imukaasumoottori
- Projekt Runeberg: Pieni tietosanakirja 1925–1928, hakusana Kaasugeneraattori
- ↑ Huomattava voitto kotimaiselle teollisuudelle. Ensimmäinen maassamme valmistunut imukaasumoottori valmistunut, Aamulehti, 11.11.1922, nro 262, s. 4,Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot