Ilmarinen (höyrylaiva)
Ilmarinen oli Suomen ensimmäinen höyrylaiva, joka rakennettiin Kiteen Puhoksessa vuonna 1833.
Laivan rakennutti pohjoiskarjalainen teollisuusmies Nils Ludvig Arppe, ja sen rahoitukseen osallistui viipurilaisen Hackman & Co -kauppahuoneen johtaja Johan Fredrik Hackman. Laivan rakennusmateriaalina oli puu ja se oli tyypiltään siipiratashinaaja, mitoiltaan 26,2 × 4 m. Englantilaisen Clarken konepajan valmistaman höyrykoneen teho oli 34 hevosvoimaa.
Ilmarinen hinasi lotjia mm. Utran, Puhoksen ja Varkauden sahoilta Joutsenoon ja Lauritsalaan. Sieltä sahatavara kuljetettiin edelleen maitse Viipuriin. Paluukuormina tuotiin elintarvikkeita Savon ja Karjalan kauppiaille.
Ilmarinen lopetti purjehduksensa 1844. Todennäköisesti se romutettiin Puhoksessa samana vuonna.[1] Vuonna 1933 julkaistun lehtiuutisen mukaan laivan omistanut Hackman myi sen 1870-luvulla venäläiselle kauppiasyhtymällä. Laiva vietiin Saimaan kanavan ja Pietarin kautta Laatokalle, jossa se muutettiin jauhonkuljetusta varten rahtilaivaksi. Laiva upposi kuitenkin jo toisena liikennöintikesänään korkeassa aallokossa Laatokan syvyyksiin.[2]
Laiva maksoi tiettävästi 40 000 ruplaa. Se tuotti ensimmäisinä toimintavuosinaan voittoa.[1]
Nils Ludvig Arppe tunnetaan myöhemmiltä vuosiltaan muun muassa Värtsilän ja Möhkön ruukkien omistajana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Höyrylaiva Ilmarinen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Huhta, Veli-Matti: Sarviniekka Saimaalla. Tekniikan Historia, Määritä ajankohta! Helsinki: Alma Talent Oy.
- ↑ "Ilmarinen" upposi Laatokan syvyyksiin. Höyrysi lopuksi venäläisten jauholaivana. Ensimmäisestä laivastamme ei muuta muistoa jäljellä kuin laivamiesten ruokakattila, Helsingin Sanomat, 22.01.1933, nro 20, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot