Il trionfo di Ercole
| Il trionfo di Ercole | |
|---|---|
 Elokuvan italialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Alberto De Martino |
| Käsikirjoittaja | Roberto Gianviti, Alessandro Ferraù |
| Tuottaja | Alberto Chemin, Vico Pavoni |
| Säveltäjä | Francesco De Masi |
| Kuvaaja | Pier Ludovico Pavoni |
| Leikkaaja | Otello Colangeli |
| Lavastaja | Pier Vittorio Marchi |
| Pääosat | Dan Vadis, Marilù Tolo, Pierre Cressoy |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia, Ranska |
| Tuotantoyhtiö | P.C. Produzione Cinematografica, Films Jacques Leitienne, Unicité |
| Ensi-ilta |
30. kesäkuuta 1964 (Italia) 15. helmikuuta 1965 (Ranska) |
| Kesto | 90 min. |
| Alkuperäiskieli | italia, ranska ja muita kieliversioita |
| Tuotto | 212 045 895 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Il trionfo di Ercole (ransk. Le triomphe d’Hercule, suomalaisessa videolevityksessä Voittamaton Herkules, muita nimiä Herkuleksen riemuvoitto, Herkuleksen triumfi[1]) on vuonna 1964 valmistunut italialais-ranskalainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan mytologia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Alberto De Martino. Sen sankaria Herkulesta esittää yhdysvaltalainen kehonrakentaja Dan Vadis.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykeneen kuninkaan veljenpoika Milo murhauttaa setänsä ja anastaa vallan äitinsä, noita Pasifaën avulla. Apuun kutsutaan Herkules, joka voitettuaan turnajaiset rakastuu Milon serkkuun Ateen. Milo kaappaa Aten ja syyttää teosta kapinallispäällikkö Eurystheusta. Raivostunut Herkules surmaa Eurystheuksen, minkä johdosta Zeus riistää sankarilta hänen voimansa. Herkules saa ne takaisin pelastaessaan rakastettunsa Milon määräämältä teloitukselta. Kapinalliset valtaavat kuninkaanpalatsin ja Milo pakenee äitinsä luokse Ate vankinaan. Lopuksi Herkules pelastaa Aten ja Milo ja Pasifaë saavat surmansa.[2][3][4][5][6]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dan Vadis | … | Herkules |
| Marilù Tolo | … | Ate |
| Pierre Cressoy | … | Milo |
| Piero Lulli | … | Eurystheus |
| Enzo Fiermonte | … | Reto |
| Renato Rossini | … | Gordio |
| Nazzareno Zamperla | … | varas |
| Gaetano Quartararo | … | varas |
| Jacques Stany | … | Erione |
| Nino Marchetti | … | petetty kansalainen |
| Moira Orfei | … | Pasifaë[7] |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Il trionfo di Ercole on kohtalaisen sujuva ja viihdyttävä peplum-elokuva. Sen visuaalisiin oivalluksiin kuuluvat Milon kullanväriset ja kaljupäiset käskyläiset. Dan Vadis on lihaksikas, notkea ja hieman poikamainen toimintasankari.[3][4][5][6] Elokuva on kuvattu Cromoscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä[8] Incir De Paolisin studiolla sekä Tor Caldaran rantamaisemissa[2].
DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on saatavilla ranskalaisten Editions Fabbrin ja Studio Canalin erinomaisena DVD-julkaisuna, joka sisältää vain ranskankielisen ääniraidan. Saksalainen DVD on kuvanlaadultaan hyvä, mutta alkuperäistä huomattavasti lyhyempi. Yhdysvaltalainen Trimarkin julkaisu on laadultaan heikko.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ FIx-galleria fixgalleria.net. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 23. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
- ↑ a b Italian Peplum & Fusto Movies: The Good, the Bad & the Epic fistful-of-leone.com. Viitattu 6.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Le triomphe d'Hercule (Il trionfo di Ercole). Machiavelli, Association Culturelle Franco-Italienne. Arkistoitu 6.4.2013. Viitattu 6.8.2013. (ranskaksi)
- ↑ a b Cinema Fantastique cinemafantastique.net. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.8.2013. (ranskaksi)
- ↑ a b Der stärkste Mann der Welt (1964). Wilsons Dachboden. 15.6.2010. Arkistoitu 6.8.2013. Viitattu 6.8.2013. (saksaksi)
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 6.8.2013. (italiaksi)
- ↑ DBCult Movie Database dbcult.com. Arkistoitu 3.2.2015. Viitattu 6.8.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Il trionfo di Ercole Internet Movie Databasessa (englanniksi)