Lähdekoodi sivulle Ikoneista

{{Kirja
 | nimi-suomi                    = Ikoneista<br /><small>Kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan</small>
 | nimi-alkuperäinen             = {{polytoninen|Περὶ εἰκόνων}}<br /><small>{{polytoninen|Λόγος ἀπολογητικὸς πρὸς τοὺς διαβάλλοντας τὰς ἁγίας εἰκόνας}}</small>
 | kuva                          = Ikoneista.jpg
 | kuvateksti                    = Suomennoksen kansi
 | kirjailija                    = [[Johannes Damaskolainen]]
 | kuvittaja-alkuperäinen        = 
 | kansitaiteilija-alkuperäinen  = 
 | kieli                         = [[Bysantin kreikka|kreikka]]
 | genre                         = [[teologia]]
 | kustantaja-alkuperäinen       = 
 | julkaistu-alkuperäinen        = 726–740<ref name="Rousseau">{{Kirjaviite | Tekijä=Rousseau, Philip & Papoutsakis, Emmanuel | Nimeke=Transformations of Late Antiquity: Essays for Peter Brown | Selite=Nide 2 | Julkaisija=Ashgate Publishing | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 0754665534 | Sivu=73–76 | www=http://books.google.fi/books?id=jQTVaxwfjsIC&pg=PA73}}</ref>
 | ulkoasu-alkuperäinen          = 
 | sivumäärä-alkuperäinen        = 
 | isbn-alkuperäinen             = 
 | suomentaja                    = Johannes Seppälä
 | kuvittaja-suomi               = 
 | kansitaiteilija-suomi         = 
 | kustantaja-suomi              = Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto
 | julkaistu-suomi               = 1986
 | ulkoasu-suomi                 = nidottu
 | sivumäärä-suomi               = 142
 | isbn-suomi                    = 951-9071-80-6
 | sarja                         = 
 | edeltävä                      = 
 | seuraava                      = 
}}
'''Ikoneista''' ({{k-grc|Περὶ εἰκόνων|Peri eikonōn}} eli {{polytoninen|Λόγος ἀπολογητικὸς πρὸς τοὺς διαβάλλοντας τὰς ἁγίας εἰκόνας}}, ''Logos apologētikos pros tous diaballontas tas hagias eikonas''; {{k-la|Orationes de imaginibus tres}}) eli ''Kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan'' on [[Johannes Damaskolainen|Johannes Damaskolaisen]] kirjoittama [[ortodoksinen kirkko|ortodoksinen]] [[teologia|teologinen]] teos, joka käsittelee [[ikoni|ikoneiden]] kunnioittamista. Se pitää sisällään kolme puhetta [[ikonoklasmi|ikonoklasteja]] eli ikonien syyttäjiä vastaan.<ref name="Seppälä">Seppälä, Johannes: "Esipuhe". Teoksessa Johannes Damaskolainen 1986, s. 7.</ref>

== Historia ==

Johannes Damaskolainen kirjoitti 700-luvun alkupuolella. Hänen tuotantoonsa kuuluu useita teologisia teoksia. Niistä ensimmäiset olivat ''Ikoneista''-teoksen kolme [[apologetiikka|apologeettista]] puhetta, jotka hän kirjoitti ikonien ja samalla koko [[ortodoksia|oikeaoppisen]] kristinuskon puolustukseksi. Ne oli suunnattu niitä vastaan, jotka olivat syyttäneet ikoneita ja niitä kunnioittavia ihmisiä.<ref name="Seppälä"/><ref name="Pyykkönen">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/kirkkoisia/johannes_damaskolainen.htm | Tekijä=Pyykkönen, Hannu | Nimeke=Pyhittäjä Johannes Damaskolainen | Julkaisu=Ortodoksi.net | Viitattu=14.4.2014 | arkisto=https://web.archive.org/web/20130609184254/http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/kirkkoisia/johannes_damaskolainen.htm | arkistoitu=9.6.2013 }}</ref> Teoksen synty liittyi [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnassa]] tuohon aikaan vallinneeseen niin kutsuttuun [[ikonoklasmi Bysantin keisarikunnassa|ikonoklasmiin]] eli kuvainraastoon. Ikonien vastainen liike sai alkunsa keisari [[Leo III]]:n toimista ja perustui siihen, että keisarin lisäksi eräät [[Konstantinopoli]]n piispat näkivät ikonit [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]] kuvakiellon vastaisina.<ref name="Kärkkäinen">{{Kirjaviite | Tekijä=Kärkkäinen, Tapani | Nimeke=Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja | Selite=2. painos | Julkaisija=Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-8979-27-5 | Sivu=68–69}}</ref>

Johannes kirjoitti teoksen puheet mahdollisesti [[Jerusalem]]issa noin vuosien 726–740 välillä. Ensimmäinen puheista on ajoitettu tarkemmin vuosien 726–730 välille ja kolmas 740-luvulle. On todennäköistä, että kaukana pääkaupunki Konstantinopolissa vallinneen ikonoklasmin ohella puheiden synty liittyy erityisesti johonkin paikalliseen ongelmaan [[Syyria]]n tai [[Palestiina]]n seurakunnissa, sillä kyseinen [[arabit|arabien]] valtaama alue ei ollut tuolloin enää osa keisarikuntaa eikä siten suoraan sen kirkkopolitiikan alainen. Tällaisen ongelman on voinut aiheuttaa kuvakielteisen [[islam]]inuskon aikaansaama paine. Toisessa puheessaan Johannes kuitenkin viittaa myös keisari Leon ikonoklastiseen politiikkaan sekä tämän viraltapanemaan ikonien kunnioittamista tukeneeseen [[ekumeeninen patriarkka|patriarkka]] [[Germanos I|Germanokseen]]. Aiheen käsittely oli tarpeen, koska ikonoklastinen politiikka keisarikunnassa luonnollisesti vaaransi samalla koko kristillisen ikoneita tukevan apologetiikan islamin valtaan jääneellä alueella.<ref name="Rousseau"/>

Teoksessaan Johannes kokosi ikoneita puolustavat argumentit yhteen ikoniteologiaa koskevaksi opiksi.<ref name="Kärkkäinen"/> Ikonoklastit tuomitsivat Johanneksen omassa kirkolliskokouksessaan vuonna 754. [[Nikean toinen kirkolliskokous|Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous]] eli Nikean toinen kirkolliskokous kumosi ikonoklasmin vuonna 787. Tuolloin kirkon ikoniteologia perustettiin pitkälti Johanneksen opetuksiin ja hänen kunniansa palautettiin. Näin Johanneksen ikoniteologiasta tuli käytännössä kirkon virallinen kanta.<ref name="Seppälä"/>

''Ikoneista'' on paitsi varhaisin myös aikansa parhaiten tunnettu ikoneita puolustava teos.<ref name="Rousseau"/> Johannes käsittelee ikoneita myös ortodoksisen teologian yhteenvetonsa ''[[Ortodoksisen uskon tarkka esitys]]'' neljännessä kirjassa.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ortodoksisen uskon tarkka esitys'' IV.16.</ref>

== Sisältö ==
{{Sitaatti|Jos kuvaisimme näkymättömän Jumalan, tekisimme totisesti syntiä. Onhan mahdotonta kuvata ruumiitonta ja näkymätöntä ja kuvaamatonta ja hahmotonta. Ja vielä: jos tekisimme ihmisten kuvia ja pitäisimme niitä jumalina, olisimme totisesti jumalattomia. Mutta mitään sellaista me emme tee. Mutta emme erehdy, kun teemme kuvan Hänestä, joka on lihaksi tullut Jumala ja ilmestyi lihassa maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa sanomattomassa hyvyydessään ja otti lihan luonnon [...]<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' II.5 (lähes sama myös kohdassa III.2). Suomennos Johannes Seppälä.</ref>}}

''Ikoneista''-teoksen kolme puhetta ovat sisällöltään hyvin samanlaisia. Johannes pyrkii osoittamaan sekä [[Raamattu|Raamatun]] että [[kirkko|kirkon]] vanhan perinteen avulla, että ikonien kunnioittaminen on oikein. Hän esittää, millainen kuvien kunnioittaminen on oikeaa ikonien kunnioittamista ja millainen väärää epäjumalien kuvien palvomista.<ref name="Seppälä"/>

[[Tiedosto:SanGiovanniDamasceno.jpg|pienoiskuva|upright|Teoksen kirjoittajaa Johannes Damaskolaista esittävä ikoni.]]
Johanneksen pääargumentti puheissaan on, että Vanhan testamentin kuvakielto oli kumoutunut, kun [[Jumala (kristinusko)|Jumala]] oli tullut [[Jeesus|Jeesuksessa]] ihmiseksi. Näin kuvaamaton oli samalla tullut kuvattavaksi ja [[kuva]]n (''eikōn'') eli ikonin tekeminen siitä oli sallittua.<ref name="Kärkkäinen"/> Ikoni korostaa sitä tosiasiaa, että Jumala tuli ihmiseksi ja kuvattavaksi. Ikonit ovat näin oikeaoppisen, ortodoksisen kristillisen teologian luonnollinen seuraus.<ref name="Tatakes">{{Kirjaviite | Tekijä=Tatakēs, Vasileios N. | Nimeke=Byzantine Philosophy | Selite=Käännös Nicholas J. Moutafakis | Julkaisija=Hackett Publishing | Vusoi=2003 | Tunniste=ISBN 0872205630 | Sivu=98–99 | www=http://books.google.fi/books?id=lPzcOwnCgVIC&pg=PA98}}</ref>

Johanneksen mukaan koko ikonografia saa alkunsa [[Pyhä Kolminaisuus|Pyhästä Kolminaisuudesta]], jossa Poika on Isän kuva, ja [[Pyhä Henki]] on Pojan kuva. Myös ihminen on Jumalan kuva, ja vastaavasti kaikki aineellinen kuvastaa jotenkin jumalallista ja jumalallisia ideoita. Jopa puhutut sanat ovat äänellisiä kuvia. Aineelliset kuvat toimivat ikään kuin johdattajina, jotka herättävät tunteen jumalallisen läsnäolosta aineellisessa todellisuudessamme.<ref name="Burkett">{{Kirjaviite | Tekijä=Burkett, Delbert | Nimeke=The Blackwell Companion to Jesus | Selite=Wiley Blackwell Companions to Religion 53 | Julkaisija=John Wiley & Sons | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 1444351753 | Sivu=218 | www=http://books.google.fi/books?id=te96AkpyiKAC&pg=PT218}}</ref>

Jokaisen puheensa jälkeen Johannes esittää lähteensä eli "vanhojen ja koeteltujen pyhien isien todistuksia ikoneista", toisin sanoen joukon varhaisempien [[kirkkoisä|kirkkoisien]] teoksista koottuja katkelmia, jotka puhuvat ikoneista. Näin Johannes osoittaa perustavansa opetuksensa kokonaisuudessaan varhaisempaan kristilliseen opetukseen.

=== Ensimmäinen puhe ikonien syyttäjiä vastaan ===

Johannes aloittaa Vanhan testamentin kirjoissa annetusta kuvakiellosta, joka kieltää tekemästä kuvaa mistään taivaassa tai maan päällä olevasta. Johanneksen mukaan kiellon tarkoitus oli, ettei palveltaisi ja kumerrattaisi luotua luojan sijasta. Kuvakielto annettiin siis epäjumalanpalvonnan takia, koska [[juutalaiset]] olivat sellaiseen taipuvaisia. Nykyään ihmiset ovat sen sijaan kuin astuneet lapsuudesta aikuisuuteen ja tietävät, mitä voidaan kuvata ja mitä ei. Näkymätöntä Jumalaa ei voi kuvata, mutta kun Jumala tuli ihmiseksi, tällöin on luonnollista tehdä tämän ihmiseksi tulleen kuva.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.1–8.</ref>

Tämän jälkeen Johannes käsittelee laajemmin kuvia ja kuvan teologiaa sekä kumartamista. Kuva esittää ja muistuttaa alkukuvaa, mutta on siitä kuitenkin erillinen eikä ole kaikessa sen kaltainen. Kuvia on useaa eri lajia: esimerkin kaltaisia kuvia, kuten Jumalan muuttumaton tahto Jumalan kuvana; vertauskuvat muuten kuvaamattomista asioista, joita myös Raamatussa esiintyy; arvoituksenomaiset varjokuvat tulevista asioista; sekä muistot erilaisista tapahtumista ja ihmeistä. Kumartaminen on alistumisen ja kunnioituksen merkki. Se voidaan jakaa palvonnan kumarrukseen, joka on varattu Jumalalle, sekä kunnioituksen kumarrukseen, joka kohdistuu esimerkiksi Jumalan ystäviin ja palvelijoihin tai paikkoihin, Jumalalle pyhitettyihin asioihin tai Jumalan asettamiin hallitsijoihin.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.9–14.</ref>

Johannes esittää, kuinka Vanha testamenttikin on täynnä monenlaisia kuvia, kuten Jumalan armoistuimen päällä olleet [[kerubi]]en kuvat; itse asiassa koko [[ilmestysmaja]] oli vertauskuva. Kuvaa kumarrettaessa ei kumarreta ainetta vaan aineen luojaa, joka tuli aineeksi meidän tähtemme.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.15–18.</ref>

Johannes nostaa esille myös syytöksen, jonka mukaan olisi tyydyttävä Kristuksen ja [[Jumalansynnyttäjä]]n ([[Neitsyt Maria]]) kuviin. Johanneksen mukaan kuitenkin myös muista [[pyhimys|pyhistä]] voidaan ja tulee tehdä ikoneita, koska muuten kielletään pyhien arvo ja kunnia. Pyhät olivat eläessään täynnä Pyhää Henkeä ja Pyhän Hengen armo pysyy heissä ja heidän kuvissaan kuoleman jälkeenkin.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.19–23.</ref>

Lopuksi Johannes huomauttaa, että ikonien syyttäjät inhoavat vain kuvien sitä kumartamista, jota kuvia jumalina pitävät pakanat harjoittavat, eivätkä sitä, miten oikeaoppiset kristityt kumartavat ikoneita. Pakanoiden sopimattoman tavan takia ei tule lakkauttaa kristittyjen hurskasta käytäntöä. Vaikka jotkut isät, kuten [[Epifanios]], mahdollisesti vastustivatkin kuvia, kirkon perimätieto ja sen kirjoitusten ja hengellisten tapojen enemmistö hyväksyy kuvat.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' I.24–27.</ref>

=== Toinen puhe ikonien syyttäjiä vastaan ===
[[Tiedosto:Seventh ecumenical council (Icon).jpg|pienoiskuva|upright|Ikonoklasmin kumonnutta [[Nikean toinen kirkolliskokous|seitsemättä ekumeenista kirkolliskokousta]] (Nikea, 754) esittävä ikoni 1670-luvulta.]]

Toisen puheen rakenne on sama kuin ensimmäisen. Johannes aloittaa toteamalla, että paholainen on usein eksyttänyt ei vain pakanat vaan myös juutalaiset tekemään katoavaisten kuvia ja kumartamaan niitä jumalina, ja yrittää nyt eksyttää kirkon samalla kysymyksellä. Paholainen ei tahdo, että sen tappio tehtäisiin tunnetuksi kuvaamalla Jumalan ja hänen pyhiensä kunnia. Tämän jälkeen Johannes käsittelee jälleen Vanhan testamentin kuvakieltoa ja toteaa, että jos kuvaisimme vain luotua ja kumartaisimme sitä, se olisi väärin; mutta nyt kun jumaluus on yhdistynyt meidän luontoomme, luontomme on kirkastunut. Ikoni on voiton merkki. Johannes toteaa myös, ettei kuninkaiden asia ole säätää kirkon lakeja, viitaten tällä selvästi [[Bysantin keisari|keisarin]] sekaantumiseen kirkon teologiaan.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' II.1–12.</ref><ref name="Rousseau"/>

Johannes käsittelee myös syytettä, jonka mukaan [[aine]] olisi paha. Johanneksen mukaan tämä on muun muassa [[manikealaisuus|manikealaisten]] oppi; kristillisen opin mukaan aine sen sijaan on hyvä, sillä sekin on Jumalan luomaa. Kun Sana tuli lihaksi, pelastuksemme tapahtui aineen kautta. Voimme siis kunnioittaa ja kumartaa ainetta. Kumarramme [[risti]]ä sekä muita esineitä, joiden kautta Kristus surmattiin, joten voimme kumartaa ikoneita, jotka uskovat ovat tehneet hyvässä tarkoituksessa Kristuksen kärsimysten muistoksi.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' II.13–19.</ref>

Tämän jälkeen Johannes muistuttaa, että ikonit ja niiden kumartaminen eivät ole kirkossa uusia asioita vaan sen vanha perinne. Jeesus sanoi, että "autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät".<ref>{{Raamatunpaikka|Matt. 13:16}}</ref> Samoin mekin myöhemmin elävät, joille Jeesus ei ole enää läsnä, haluamme nähdä ja näemme ikonin kautta. Ensimmäiset ikonit teki Jumala itse: ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, ja palava pensas oli kuva Jumalan äidistä. Koko vanha liitto oli uuden liiton kuva, ja [[Mooseksen laki|laki]] varjokuva tulevasta hyvästä.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' II.20–23.</ref>

=== Kolmas puhe ikonien syyttäjiä vastaan ===

Kolmannen puheen Johannes aloittaa jälleen toteamalla, että ikonien vastustus on paholaisen juoni, sillä tämä ei tahdo Kristuksen pelastavia ihmeitä ihmisten nähtäviksi eikä omaa tappiotaan tunnetuksi. Tämän jälkeen Johannes käsittelee jälleen Vanhan testamentin kuvakieltoa ja esittää oman vastauksensa siihen välillä laajentaen ensimmäisen kahden puheen esitystä aiheesta. Johanneksen mukaan tarvitsemme ruumiillisina olentoina ainetta hengellisen käsittämiseksi:<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' III.1–12.</ref>

{{Sitaatti|[...] näemme piirrettyjen kuvienkin kautta Hänen ulkonäkönsä, Hänen ihmeensä ja kärsimyksensä, ja pyhitymme, saamme tiedon, iloitsemme, saamme autuuden, ja palvomme, kunnioitamme ja kumarramme Hänen ruumiillista muotoansa. Ja nähdessämme Hänen ruumiillisen muotonsa käsitämme myös voimallisesti Hänen jumaluutensa kunnian. Sillä koska olemme kaksinkertaisia, [[sielu]]sta ja [[ruumis|ruumiista]] koostuneita eikä sielumme ole paljas, vaan ikään kuin esiripun peittämä, meidän on mahdotonta tavoittaa hengellistä ilman ruumiillista.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' III.12. Suomennos Johannes Seppälä.</ref>}}

Tämän jälkeen Johannes käsittelee edellisiä puheita laajemmin sitä, mikä on kuva, sekä minkä tähden kuvia tehdään ja kuinka monenlaisia kuvia on. Kuva on jonkin kaltainen esimerkki ja kuvaus, joka esittää kuvattavaa. Kuva paljastaa salattua ja saattaa sen ilmi. Kuvia on kuutta lajia: 1) luonnolliset kuvat; 2) Jumalan tahto, eli Jumalassa oleva ajatus siitä, mitä hän tulee tekemään; 3) Jumalan jäljitelmä eli ihminen; 4) piirros, joka antaa muodon näkymättömille ruumiittomille ja esittää ne aineellisesti; 5) ennakko- ja ennuskuvat tulevista asioista; sekä 6) kuvat tapahtumien ja ihmeiden muistoksi.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' III.14–23.</ref>

Johannes määrittelee myös, mitä voidaan kuvata ja mitä ei ja miten mikin kuvataan. Hänen mukaansa on oikein kuvata hahmoja, joilla on ruumiillinen, kuvattavissa oleva muoto ja väri. Myös sellaisilla henkiolennoilla kuin [[enkeli]], sielu ja [[demoni|paha henki]] on luontonsa mukaisesti muoto, ja niitä voidaan kuvata sellaisina kuin otolliset ovat ne saattaneet nähdä, mutta niiden kuva ilmaisee ruumiittomuutta. Vain jumalallinen luonto on kuvaamaton ja käsittämätön, ja täysin vailla ulkonäköä ja muotoa. Ensimmäisenä kuvan teki Jumala itse synnyttäessään ainoan poikansa sekä luodessaan ihmisen.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' III.24–26.</ref>

Lopuksi Johannes määrittelee jälleen, mitä kumartaminen on sekä käsittelee sitä, montako kumarrettavaa löydämme Raamatusta ja kuinka monella tavalla edeskannamme kumarrusta luoduille. Kumartaminen on maahan lankeamisen, alistumisen ja nöyrtymisen merkki. Kumartamisen tapoja on viisi: 1) palvonta; 2) ihailusta kumartaminen; 3) kumartaminen kiitokseksi; 4) puutteen ja lahjojen toiveen takia kumartaminen; sekä 5) katumukseen ja synnintunnustukseen liittyvä kumartaminen. Raamatusta voidaan löytää seitsemänlaisia kumarrettavia: 1) ne, joissa pyhä Jumala lepää, kuten Jumalansynnyttäjä ja kaikki pyhät; 2) kaikki luotu, jonka kautta Jumala on toteuttanut pelastuksen; 3) Jumalalle kuuluva, kuten [[evankeliumi]]t ja muut vastaavat kirjat; 4) kuvat, jotka ilmestyivät profeetoille, kuten [[Aaronin sauva]], [[manna]]-astia ja [[näkyleivät|näkyleipäpöytä]]; 5) toisemme, koska meillä on osallisuus Jumalan kanssa; 6) ne, joilla on hallitus ja valta; sekä 7) isännät, joita [[orjuus|orjat]] kumartavat.<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' III.27–42.</ref>

{{Sitaatti|Me siis kumarramme ikoneita, mutta emme ainetta vaan aineen kautta siihen kuvattua: Sillä kuvan kunnia kohdistuu alkukuvaan [...]"<ref>Johannes Damaskolainen: ''Ikoneista'' III.41.  Suomennos Johannes Seppälä.</ref>}}

== Lähteet ==
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==

=== Suomennos ===

* {{Kirjaviite | Tekijä=Johannes Damaskolainen | Nimeke=Ikoneista | Selite=Kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan. Suomentanut Johannes Seppälä | Julkaisija=Ortoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Julkaisupaikka=Joensuu | Vuosi=1986 | Tunniste=ISBN 951-9071-80-6}}

=== Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia ===

* {{Kirjaviite | Tekijä=Migne, J. P. (toim.) | Nimeke=[[Patrologia Graeca]] | Selite=675-749 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Migne | Vuosi=}} Teoksen verkkoversio: [http://www.documentacatholicaomnia.eu/04z/z_0675-0749__Iohannes_Damascenus__De_Imaginibus_Oratio_I_(MPG_94_01231_1283)__GM.pdf.html Puhe I] [http://www.documentacatholicaomnia.eu/04z/z_0675-0749__Iohannes_Damascenus__De_Imaginibus_Oratio_II_(MPG_94_1283_1318)__GM.pdf.html Puhe II] {{grc}} {{la}} [http://www.documentacatholicaomnia.eu/04z/z_0675-0749__Ioannes_Damascenus__Apologia_Against_Those_Who_Decry_Holy_Images__EN.pdf.html Käännös] {{en}}

== Aiheesta muualla ==
{{Wikiaineisto|el|Λόγοι Απολογητικοί Προς τους Διαβάλλοντας τας Αγίας Εικόνας}}

=== Teos ===

* Τοῦ ἐν ἁγίοις πατρὸς ἡμῶν Ἰωάννου τοῦ ∆αμασκηνοῦ [http://khazarzar.skeptik.net/pgm/PG_Migne/John%20of%20Damascus_PG%2094-96/Orationes%20de%20imaginibus%20tres.pdf λόγος ἀπολογητικὸς πρὸς τοὺς διαβάλλοντας τὰς ἁγίας εἰκόνας (Orationes de imaginibus tres)] {{el}}
* John of Damascus: ''[http://www.ccel.org/ccel/damascus/icons.toc.html On Holy Images]'' (''Apologia of St. John Damascene Against Those Who Decry Holy Images''). Christian Classics Ethereal Library. {{en}}
* John of Damascus: ''[http://www.fordham.edu/halsall/basis/johndamascus-images.asp Apologia Against Those Who Decry Holy Images]''. Fordham University. {{en}}

=== Muuta ===

* [http://www.ortodoksi.net/index.php/Ikoneista_%E2%80%93_Kolme_puhetta_ikonien_syytt%C3%A4ji%C3%A4_vastaan ''Ikoneista – Kolme puhetta ikonien syyttäjiä vastaan'']. Ortodoksi.net.
* Μαυροφοράκης, Μιχάλης: [http://oodegr.com/oode/orthod/ag_eikones/ag_eik_3_ktisto_aktisto_158.htm Εισαγωγή στα έργα τού αγ. Ιωάννου τού Δαμασκηνού "Προς τους διαβάλλοντας τας αγίας εικόνας, λόγοι Τρεις"]. Ορθόδοξη Ομάδα Δογματικής Έρευνας. {{el}}

[[Luokka:Bysanttilaiset kirjat]]
[[Luokka:Ikonit]]
[[Luokka:Kirkkoisien teokset]]