Ihmisen kohtalo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihmisen kohtalo
Судьба человека
Ohjaaja Sergei Bondartšuk
Käsikirjoittaja Juri Lukin
Fjodor Šahmagonov
Tuottaja Roskino
Mosfilm
Säveltäjä Veniamin Basner
Kuvaaja Vladimir Monahov
Pääosat Sergei Bondartšuk
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Ensi-ilta 1959
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ihmisen kohtalo (Sudba tšeloveka) on Sergei Bondartšukin ohjaama neuvostoliittolainen draamaelokuva vuodelta 1959. Se oli näyttelijänä uransa aloittaneen Bondartšukin ensimmäinen elokuvaohjaus, ja hän näyttelee myös pääosaa perheensä toisessa maailmansodassa menettäneenä miehenä. Katkeria sotakokemuksia kuvaavan elokuvan ovat Mihail Šolohovin novellin pohjalta käsikirjoittaneet Juri Lukin ja Fjodor Šahmagonov.

Moskovan elokuvakoulussa opiskellut Mikko Niskanen tekee elokuvassa pienen kreditoimattoman roolityön.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehti venäläissotilas Sokolov on jäänyt orvoksi sisällissodassa ja perustanut perheen, kunnes taas alkaa sota. Sokolov joutuu saksalaisten sotavankileirille, mutta pääsee pakenemaan. Hän murtuu kun kuulee vaimonsa ja tytärtensä kuolleen kotikylän pommituksissa. Sodan lopulla rintamalla kapteeniksi edennyt Sokolovin poikakin kaatuu taistelussa. Rauhan tultua mies yrittää jatkaa elämäänsä ja ottaa sotaorvoksi jääneen tuntemattoman pojan kasvatettavakseen.[2][3]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sergei Bondartšuk  … Andrei Sokolov  
 Pavlik Boriskin  … Vanjuša  
 Zinaida Kirijenko  … Irina  
 Pavel Volkov  … Ivan Timofejev  
 Juri Averin  … Müller  
 Mikko Niskanen  … saksalainen upseeri (kreditoimaton)  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bondartšukin mustavalkoisesta esikoisohjauksesta tuli neuvostoelokuvan klassikko ja suuri menestys, jossa kriitikoiden sanoin yhdistyy lyyrinen vähäeleisyys ja suuri paatos.[3]

Elokuvaa käytettiin suojasään aikaisen Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan pelinappulana, esimerkkinä myönteisestä sankarihahmosta ja optimistisesta perussuhtautumisesta muiden 1950-luvun lopun hankalammiksi koettuja elokuvia vastaan. Ihmisen kohtalo on myös elokuvakerronnallisesti perinteisempi kuin monet sen ajan suojasääelokuvat lukuun ottamatta valikoivaa ääniraitaansa, joka ennakoi esimerkiksi Tarkovskin elokuvien tyyliä.[2]

Bondartšuk sai elokuvasta Leninin palkinnon.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmisen kohtalo Elonetissä
  2. a b c Silén, Jarkko: Ihmisen kohtalo Elokuvakerho Mahorkka & Siansorkan sivusto. Syksy 2002. Suomi–Venäjä-seura. Viitattu 28.4.2019.
  3. a b Rollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema, s. 118. Rowman & Littlefield, 2016. Google Books (viitattu 28.4.2019). (englanniksi)