Iberis gibraltarica
| Iberis gibraltarica | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Saipot Iberis |
| Laji: | gibraltarica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Iberis gibraltarica |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Iberis gibraltarica on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon ja saippojen (Iberis) sukuun kuuluva kasvilaji.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iberis gibraltarica on matala, ikivihreä kasvi. Sen lehdet ovat mehevät, vihreät, soikeat tai lusikanmuotoiset, ja niiden kärki on hammaslaitainen. Lehtiä peittää hieno karvapeite. Kukinto on näyttävä, vaaleanpunainen, hennon violetti tai valkoinen. Neljä terälehteä muodostaa ristin, mutta kaksi sisempää terälehteä on selvästi isompia kuin kaksi alempaa terälehteä. Kukinnon uloimmat kukat aukeavat ensin, ja niillä on pitempi kanta.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iberis gibraltarica kasvaa luonnonvaraisena Gibraltarilla. Se viihtyy kallion pohjoisreunan kivenkoloissa.[2] Kasvia viljellään myös koristekasvina, esimerkiksi kivikkopuutarhoissa, kukkapenkeissä, ruukuissa ja kivimuurien päällä. Sille sopii maaperä, jossa ei ole liikaa ravinteita. Hyvä salaojitus on tärkeä.[3]
Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iberis gibraltarica -seppele on ollut kuvattuna 50 pencen kolikossa, joita lyötiin erityisesti käytettäviksi Gibraltarilla.[4] Se on myös Upper Rockin luonnonsuojelualueen symboli.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gibraltar candytuft – Iberis gibraltarica L. PLANTS Database. USDA. Viitattu 31.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Gibraltar candytuft (Iberis gibraltarica) ARKive. Arkistoitu 3.3.2014. Viitattu 31.8.2012.
- ↑ a b Iberis gibraltarica 'Gibraltar candytuft' Seeaholic.com. Arkistoitu 26.3.2014. Viitattu 31.8.2012.
- ↑ George S. Cuhaj, Thomas Michael (toim.): 2013 Standard Catalog of World Coins - 1901-2000, s. 928. Krause Publications, 2012. ISBN 9781440229626. Google Books (viitattu 31.8.2012).