IS-sarja (panssarivaunu)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta IS-sarja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
IS-2
IS-2
IS-2
Valmistushistoria
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 9,83 m
– pelkkä runko ? m
Leveys 3,07 m
Korkeus 2,73 m
Taistelupaino 46 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 37 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 240 km (tiellä)
Pääase 122 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 3 konekivääriä
Panssarointi 19–120 mm
Moottori V-2-IS V-12
– hevosvoimat 600 hv
– kilowattia 441 kW
Miehistö 4
IS-3
IS-3
IS-3
Valmistushistoria
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 10 m
– pelkkä runko 6,66 m
Leveys 3,20 m
Korkeus 2,71 m
Taistelupaino 46,5 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 37 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 210 km (tiellä)
Pääase 122 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 3 konekivääriä
Panssarointi 23–230 mm
Moottori V-2-IS V-12
– hevosvoimat 520 hv
– kilowattia 382 kW
Miehistö 4

Josif Stalin -panssarivaunusarja, joka nimettiin Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin mukaan, oli joukko Neuvostoliitossa toisen maailmansodan aikana kehitettyjä raskaita panssarivaunuja. Perheeseen kuuluvat sarjatuotantoon päässeet vaunut olivat: IS-1, IS-2, IS-3, IS-4, IS-10 sekä ISU-122- ja ISU-152-rynnäkkötykit.

Nimi Иосиф Сталин alkaa I-kirjaimella, vaikka henkilönnimi yleensä kirjoitetaankin länsimaissa muodossa ”Josif”. Tämä vuoksi panssarivaunuista käytetään myös joskus lyhennettä ”JS”.

Sarjan ensimmäisen vaunun, IS-1:n, valmistus alkoi lokakuussa 1943,[1] ja sitä lisättiin myöhemmin raskaiden saksalaisten Tiger- ja Panther-vaunujen Kurskissa saavuttaman menestyksen vuoksi. IS-1 oli varustettu 85 millimetrin D-5T-tykillä. Lisänä siinä oli 12,7 millimetrin raskas DŠK-konekivääri ja 7,62 millimetrin DT-pikakivääri.

Jo marraskuussa 1943 aloitettiin parannellun IS-2-vaunun tuotanto,[2] minkä vuoksi IS-1 poistui tuotannosta tammikuussa 1944.[1] IS-2 varustettiin uudella 122 millimetrin D-25T-tykillä, jossa käytettiin ampumatarvikkeen raskaudesta johtuen irtopanoslaukausta. Myös monet vanhat IS-1-vaunut päivitettiin uudella aseistuksella. IS-2:n seuraava versio oli vuoden 1944 malli eli IS-2m. Tärkein parannus oli rungon etupanssarin valaminen koko pituudeltaan viistoksi, tarkoituksena lisätä panssarin suojavaikutusta.

IS-3-malli ilmestyi myöhään vuonna 1944. Vaunussa oli parannettu panssarointi ja puolipallon muotoinen valettu torni, joka muodostui myöhempien neuvostotankkien tunnuspiirteeksi. IS-3 ei tiettävästi ehtinyt taisteluihin toisen maailmansodan aikana. Sitä kuitenkin käytettiin vuonna 1956 Unkarin ja vuonna 1968 Tšekkoslovakian miehityksessä.

Egypti osti joitain vaunuja, joita käytettiin kuuden päivän sodassa vuonna 1967, mutta raskaiden panssareiden tarkoitus alkoi olla vanhentunut. Niitä käytettiin armeijoiden erillisissä rykmenteissä ja divisioonien erillisissa pataljoonissa läpimurtoon ja jalkaväen tukemiseen, mutta tämän merkitys väheni keskiraskaiden taistelupanssarivaunujen saavuttaessa lähes saman tulivoiman ja suojan ollen kuitenkin liikkuvampia. IS-vaunut siirrettiin Neuvostoliitossa reserviin ja varastoihin. IS-2m jäi edelleen käyttöön Kuuban, Kiinan ja Pohjois-Korean armeijoissa.

Vuonna 1952 tuotantoon tuli viimeinen kehitysmalli: IS-10. Järjestyksessä vaunu on kuitenkin kahdeksas IS-sarjan vaunu. Stalinin kuoleman jälkeen se nimettiin uudelleen T-10:ksi.

Muut mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IS-vaunuista tehtiin rynnäkkötykkimuunnoksia, kuten KV-sarjan vaunuistakin. Näitä olivat:

  • ISU-152, 152 mm ML-20-mallin 1927 haupitsilla
  • ISU-122, 122 mm A-19-tykillä ja 12,7 mm DShK-konekiväärillä
  • ISU-122s, 122 mm D-25S, puoliautomaattinen A-19-tykin malli

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b IS-1 Tank Encyclopedia. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)
  2. IS-2 Tank Encyclopedia. Viitattu 31.7.2022. (englanniksi)

‎ Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]