Huutopussi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Huutopussi on kahden, kolmen tai neljän hengen korttipeli.

Pakasta on poistettu pienet, eli kortit 2–5 kaikista maista. Peliä pelataan joukkuepelinä (2+2) tai yksilöinä (2 tai 3 pelaajaa). Pelin perusidea on sama kuin bridgessä.

Peli on saanut nimensä lupauskierroksesta, missä luvataan (= huudetaan) pistemäärä mikä pyritään pitämään. Pelin kulku on lähes identtinen marjapussin kanssa, mutta pistelasku on erilainen. Jos ei onnistu keräämään huutonsa edestä pisteitä, saa huutonsa verran miinuspisteitä. Siksi kannattaa tarkoin miettiä, kuinka paljon huutaa.

Pelin valttimaiden arvojärjestys on seuraava: pata, risti, ruutu, hertta; hertan ollessa korkea-arvoisin. Valtin tekemällä saa pisteitä seuraavasti: hertta 100, ruutu 80, risti 60 ja pata 40. Valtin tehdäkseen tarvitsee ns. vahvan ajon (pyytämällä jotain maata saa tikin) ja lisäksi valtiksi aikomansa maan kuninkaan ja rouvan.

Kortit on pisteytetty seuraavasti: A: 11 pistettä, 10: 10 pistettä, K: 4 pistettä, Q: 3 pistettä J: 2 pistettä. Yleensä sovitaan että viimeisen tikin voittanut saa 20 pistettä. Jos voittaa kaikki tikit, eli saa kaikki kortit, saa pisteitä 140 = 120 kaikista korteista ja 20 viimeisestä tikistä (ei valtteja, kaikki kortit pelissä eli pelaajia 3 tai 4). Yksinkertaisemman pistelaskutavan mukaan kuvakorteista saa 5 pistettä, ässästä 15 ja 10:stä 10 pistettä.

Pelin voittaa se pelaaja tai joukkue joka kerää ensimmäisenä niin monta pistettä kuin on alun perin sovittu. Voittopistemäärä on yleensä 300-1000 pistettä.

Pelin kulku ja säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakaessa jaetaan kortit tasan. Kolminpelissä ja kaksinpelissä keskelle jaetaan tyypillisesti kolme korttia huudon potiksi kuvapuoli alaspäin, joskin määrän voi kasvattaa halutessaan kuudeksi, jolloin huudot luonnollisesti suurenevat. Nelinpelissä voidaan jakaa neljä korttia huudon potiksi kuvapuoli alaspäin. Jakajasta seuraava henkilö aloittaa huutamisen. Huuto aloitetaan kaksin- ja kolminpelissä vähintään 40 pisteestä ja nelinpelissä vähintään 50 pisteestä, korottaen viiden pisteen tarkkuudella. Huuto vaihtelee yleisimmin 70-120 pisten välillä, vaikka toisinaan voidaan huutaa jopa yli 200 tai joskus 300 pistettä. Suurin mahdollinen saatava pistemäärä on kolminpelissä 380 (hertta-, ruutu- ja ristivaltti, kaikki pistekortit ja vika tikki) ja nelinpelissä 420 pistettä (edellä mainitut sekä myös patavaltti). Aloituksessa huutajan täytyy lyödä pöytään ässä; jos ei ole ässää lyödään pata; jos ei ole ässää eikä pataa saa lyödä minkä tahansa kortin. Muiden pitää lyödä samaa maata, eli tunnustaa maa. Pelissä sovitaan yleensä yliottopakko/ylimenopakko, eli jos pystyy voittamaan kortin, se on pakko tehdä. On huomattavaa, että ilman ylimenopakkoa pelistä tulee paljon monimutkaisempi, ja se lähenee Bridgeä. Keskelle jaetut kortit saa se joka voittaa ensimmäisen jaon. Kaksin- ja kolminpelissä kortit näytetään kaikille, mutta nelinpelissä (jossa kumpikin parin osapuoli saa kaksi korttia) kortteja ei näytetä. Nelinpelissä voidaan myös pelata ilman keskipakkaa, jolloin ensimmäisen tikin voittajan pari antaa neljä valitsemaansa korttia parillensa, jonka jälkeen ensimmäisen tikin voittaja antaa neljä omistaan takaisin (ns. vaihtopeli). Jos keskipakka on jaettu, laitetaan pois niin monta korttia kuin on saanutkin. Poislaitetut kortit menevät omaan tikkikasaan ja ne lasketaan loppupisteisiin. Pois ei saa laittaa ässää tai kymppiä (mutta parillensa saa antaa). Tämän jälkeen se kenelle huuto on jäänyt saa vielä korottaa huutoansa.

Mahdollisen korotuksen jälkeen pelataan vielä yksi tikki, jonka edellisen tikinvoittanut aloittaa. tämän jälkeen saa vasta tehdä valtin. Muiden pitää lyödä samaa maata ja pelissä on yliottopakko (eli jos pystyy voittamaan kortin, se on pakko tehdä). Paripelissä tikin saanut pelaaja voi kysyä pariltaan, onko tällä jotain tiettyä puolikasta (esim. "onko herttapuolta?") tai kokonaista. Kokonainenhan muodostuu kuninkaasta ja rouvasta jotka ovat samaa maata. Pari voi valehdella eli pimittää puolisonsa vaikka sellainen olisikin, jos kyseinen valtti ei sopisi hyvin muiden korttien kanssa, mutta silloin hän ei enää samassa erässä tehdä maasta valttia eikä kysyttäessä saa vastata eri tavalla. Jos valtti tehdään, se voittaa kaikki muut maat, mutta sitä saa pelata vain, jos eteen lyötyä maata ei ole.

Erän jälkeen lasketaan pisteet ja ne pyöristetään viiden pisteen tarkkuudelle. Huutanut joukkue ei saa kuin huutonsa vaikka saisi enemmän, mutta muut saavat niin paljon kuin korttien, lopetuksen ja valttien pistemäärä on yhteensä. Huutaneen joukkueen on saatava vähintään tasan huutonsa (esim. tasan 120), eli 119 ei riitä huutoon, vaikka se pyöristetäänkin 120:een; tosin tämäkin sääntö on sovittavissa. Jos huutanut henkilö/pari ei saa huutoaan, hän tippuu saman verran kuin on huutanut. Ankara lisäsääntö voidaan ottaa käyttöön: jos huudon voittanut tai hänen parinsa ei edes saa edes yhtä tikkiä, pudotus on kaksinkertainen. Jos hän tai jompi kumpi parista laittaa väärän määrän kortteja pois, tippuvat he myös. Suurin pudotus on, jos ei saa pistemäärää, ei edes yhtä tikkiä, ja on laittanut väärän määrän kortteja pois, koska silloin pudotus on nelinkertainen. Huutaja tippuu korotetun määrän. Muut kuin huutaja/-joukkue tippuvat huudon (siis korotetun) verran, jos jäävät tikeittä. Jos joutuu alle miinusraja, mikä sovitaan pelin alussa, kuten -500 pisteettä, on huutokiellossa eikä saa siten huutaa ennen kuin on päässyt alle 500 miinukseen. Jos pari joutuu huutokieltoon, ei kumpikaan saa huutaa.

Ensin sovitun pistemäärän saanut joukkue voittaa, ellei kumpikin (tai monta henkilöä) pääse sovittuun pistemäärään tai yli yhtä aikaa. Jos kumpikin pari pääsee sovittuun pistemäärään tai yli yhtä aikaa, on olemassa erilaisia konventioita. Yksi konventio on, että silloin se henkilö/joukkue joka menee enemmän yli voittaa. Toinen konventio on, että voittoon vaaditaan nyt sovittu pistemäärä + sata pistettä. Jos kolminpelissä henkilö a huutaa ja henkilöt b ja c pääsevät kummatkin 500 pisteeseen, huudon ottanut on voittaja.