Siirry sisältöön

Huuhaa

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee suomen kielen sanaa. Huuhaa on myös taiteilija Martti Innasen lisänimi.
Thomas Rowlandson, Humpuukia eli paholaisen manaus, 1800.

Huuhaa on sana, jota käytetään perättömistä, epätieteellisistä väitteistä ja uskomuksista.[1][2] Suomessa Skepsis ry myöntää vuosittain Huuhaa-palkinnon taholle, joka on vakiinnuttanut näennäistieteiden asemaa.[1]

Sanan taustalla on englannin slangisana hoo-ha ’meteli, hässäkkä, kohu’,[3] jonka alkuperästä sanakirjat eivät ole yksimielisiä.[4][5][6][7] Suomessa huuhaasta on puhuttu ainakin 1970-luvulta alkaen.[3]

Huuhaasta puhutaan esimerkiksi yliluonnollisten ilmiöiden, ufojen, horoskooppien, kummitusten, ennustamisen, uskomuslääkinnän ja muun taikauskon yhteydessä.[8] Huuhaan vastakohdaksi asetetaan kriittinen ajattelu ja itseään korjaava tieteellinen menetelmä.[9][10]

  1. a b Selin, Risto: Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4 Teoksen verkkoversio.
  2. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  3. a b Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 225. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
  4. Hoo-ha Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 25.12.2024. (englanniksi)
  5. Hoo-ha The Free Dictionary. Viitattu 25.12.2024. (englanniksi)
  6. Hoo-ha Your Dictionary. Viitattu 25.12.2024. (englanniksi)
  7. Hakusana ”hoo-ha” Oxford English Dictionary. Arkistoitu 18.3.2014. Viitattu 29.11.2013. (englanniksi)
  8. Ahola, Merituuli: Huuhaa Suomi City. 23/2001. Viitattu 25.12.2024.
  9. Kotro, Arno: Koulu ei kasvata huuhaa-kriittisyyteen (tilaajille) Helsingin Sanomat. 25.6.2010. Viitattu 25.12.2024.
  10. Kotro, Arno: Minä, skeptikko Skeptikko. 3/2014. Viitattu 25.12.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]