Hukari
Hukari on lyhyt jäykkä miekka. Se tuli muotiin pitkämiekan tilalle 1700-luvulla.[1] Nykyään nimitystä käytetään leveäteräisestä ja painavasta väkipuukon ja vesurin risteymästä.
Hukari Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hukaria käytettiin aseena Ruotsin valtakunnan armeijassa. Sitä voitiin käyttää paitsi sotimiseen, myös metsästykseen ja puhdetöihin.[2]
Hukari Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarillisella armeijalla oli 1600-luvulta 1800-luvun loppuun käytössä lyhyt ratsuväen ja jalkaväen miekka, jota kutsuttiin Suomen puolella hukariksi. Nykyään vastaavanlaista asetta käytetään vain juhlaparaateissa.
Hukari Ranskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa laivasto käytti hukaria 1800-luvulla.
Hukari Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksassa oli käytössä keskiajalla samanniminen mestauslaite, josta ei ole säilynyt juurikaan tietoa jälkipolville. Oletettavasti laite oli kuitenkin giljotiinin kaltainen. (vrt. germaaniseen sanaan huggare ’kaataa, hakata, lyödä’. Ammattimielessä sana tarkoitti puunkaatajaa tai pyöveliä.)lähde?
Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hukari on laina ruotsin sanasta huggare, joka erään tarinan mukaan viittaisi hakkapeliittojen "hugga in" eli "hakkaa päälle" -huutoon.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hukari on Keski-Suomessa sijaitsevan rautakautisen kylän kutsumanimi. Lisäksi ainakin Ruotsissa on samanniminen kylä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Erävesuri Hukari jyrekom.fi. 1.4.2010. Arkistoitu 1.4.2010. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ Kyselypalsta aselehti.fi. 2.6.2006. Arkistoitu 2.6.2006. Viitattu 13.10.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hukari Wikimedia Commonsissa
