Huippu-urheilun muutostyöryhmä
Huippu-urheilun muutostyöryhmä oli Suomen olympiakomitean kesällä 2010 asettama toimikunta, jonka tehtävänä oli uudistaa suomalaista urheiluelämää. HUMU:n jäseniksi valittiin viisi nimekästä urheiluvaikuttajaa. Se jätti loppuraporttinsa joulukuussa 2012. Keskeiseksi teemakseen ryhmä otti "urheilijan polun".[1] Urheilijan polku -teema perustuu kanadalaisen tutkijan Jean Côtén vanhoihin tutkimuksiin, joka oli raportissa jätetty mainitsematta.[2][3]
Ryhmän jäseniä olivat alkuvaiheessa Kuortaneen valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus, jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund, ampujien valmennusjohtaja Leena Paavolainen, mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski ja SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala. Westerlundin tilalle tuli myöhemmin Lentopalloliiton valmennuspäällikkö Antti Paananen. Ryhmä ei aloittanut puhtaalta pöydältä, vaan aikaisemmat Tapani Ilkan (2002), Kalevi Kivistön (2004) ja Risto Niemisen (2010) työryhmät olivat pohtineet samoja teemoja. Olympiakomitea antoi työryhmälle tavoitteeksi Niemisen ryhmän mietinnössä esitettyjen visioiden toimeenpanon, huippu-urheilun toimijoiden yhteistyön tehostamisen, huippu-urheilun kehittämisen integroinnin muihin liikunnan kehitysprosesseihin, huippu-urheilun resurssien selkiyttämisen ja keskeisten toimijoiden sitouttamisen huippu-urheilun muutokseen.[1]
Ryhmä asetti huippu-urheilun menestymistavoitteeksi, että Suomi on "vuonna 2020 paras Pohjoismaa". Mittareiksi se ilmoitti urheilijoiden ja joukkueiden menestymisen arvokilpailuissa, joukkuelajien urheilijoiden ja valmentajien sijoittumisen eri maiden ammattilaissarjoihin ja kansainväliset vertailuanalyysit. Menestymistavoitteen lisäksi huippu-urheilun tuli olla näkyvä ja tunnustettu osa kulttuuria, mitä oli tarkoitus mitata huippu-urheilun arvostuksella, talousresursseilla, urheilijoiden sijoittumisella uran jälkeen ja lasten ja nuorten määrällä seuroissa sekä Suomessa järjestettävillä arvokilpailuilla. Kolmantena tavoitteena oli korkeatasoinen osaaminen, jota oli tarkoitus mitata muun muassa yhteistyön määrällä ja laadulla ja huippu-urheilun seuranta- ja arviointitoiminnan vaikuttavuudella.[4]
Urheilijan polku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hankkeen loppuaportin mukaan Urheilijan polku kuvaa huippu-urheilijaksi kehittymisen kolmea päävaihetta: lapsuusvaihetta, valintavaihetta ja huippuvaihetta.[5]
Lapsuusvaiheessa korostuu riittävä ja monipuolinen liikkuminen. Lapsi kehittää liikuntataitojaan, fyysistä harjoitettavuuttaan ja omaksuu urheilullisen elämäntavan. Liikunta on pääosin omaehtoista, mutta sitä tukevat laadukas ohjattu harjoittelu ja kilpaileminen. Lapsella on mahdollisuus harrastaa useita lajeja. Urheilijaksi kasvua tukee seuran, kodin ja koulun välinen yhteistyö sekä tarkoituksenmukaiset olosuhteet ja välineet. Kriittinen menestystekijä on monipuolisen liikkumisen riittävä määrä.[5]
Valintavaiheessa nuori urheilija päättää sitoutua huippu-urheilijan polulle. Keskeistä ovat harjoittelun laatu ja määrä, motivoiva toimintaympäristö sekä kilpaileminen. Tärkeässä roolissa ovat ammattitaitoinen valmentaja, harjoituskaverit ja perheen tuki. Urheilun ja opiskelun joustava yhdistäminen mahdollistaa sekä urheilullisen kehittymisen että uran jälkeisen elämän hallinnan. Kriittinen menestystekijä on urheilun arvostus uravalintana.[5]
Huippuvaiheessa urheilija harjoittelee korkeatasoisissa olosuhteissa osaavan valmentajan ja laajan tukiverkoston kanssa. Urheilu on kokonaisvaltainen elämäntapa, jossa motivaatio perustuu tavoitteisiin, itsensä kehittämiseen ja menestymisen haluun. Kansainvälisen tason tukijärjestelmät, kuten taloudellinen turva, terveydenhuolto ja urasuunnittelu, tukevat menestystä. Kriittinen menestystekijä on parhaiden urheilijoiden toimiminen parhaassa mahdollisessa toimintaympäristössä.[5]
Loppuraportin kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hankkeen loppuraportti julkaistiin joulukuussa 2012. Se on 40-sivuinen dokumentti, jossa on ilman kuvia ja kuvioita 18 liuskaa tekstiä.[6] Hankkeen loppuraporttia on kritisioitu siitä, ettei urheilulajeja siinä priorisoida, eli ei oteta kantaa, mihin rajalliset resurssit tulisi suunnata.[1] Hankkeessa oli epäselvää, haastatellaanko urheilijoita vai tehdäänkö heille kyselytutkimus.[7] Liikuntasosiologian professori Pauli Vuolle kritisoi toimikuntaa loppuraportin lähteiden pimittämisestä ja siitä, että materiaalin puuttumisen vuoksi on epäselvää mihin työryhmän johtopäätökset perustuvat.[8] Jukka Pekkalan mukaan tarkoituksena ei ollut tehdä tutkimusta vaan "urheilijakohtaamisia".[8]
Hankkeen tulosten heikkouden takia Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti 2013 oman tutkimushankkeen, jolla pyritään selvittämään suomalaisten urheilijoiden tietä menestykseen.[9] Senaikainen urheiluministeri Paavo Arhinmäki kiinnitti myös huomiota raportin heikkouteen ja perusteli, että uudelle vuonna 2013 julkaistulle "Epätavallisia elämänpolkuja" -selvitykselle oli huutava tarve, koska Humu-ryhmä ei ollut dokumentoinut haastattelujaan.[10]
Vuoden 2024 kesäolympialaisten, joissa Suomi ei saanut yhtään mitalia, jälkeen olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi Humun työn epäonnistuneen.[11]
Hankkeen rahankäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vajaat 2,5 vuotta kestäneen projektin kokonaiskustannuksiksi arvioitiin 2,6 miljoonaa euroa, josta henkilöstökulujen osuus oli lähes 70 prosenttia. Viiden varsinaisen jäsenen keskimääräiset kuukausiansiot sivukuluineen olivat noin 11 500 euroa (noin 15 300 euroa vuoden 2024 rahassa), ja muutosryhmäläisille järjestettiin myös autoetu. Suomen kuvalehden mukaan hankkeessa ostettiin lisäksi ulkopuolisia palveluja, kuten viestintäpalveluja, konsultointia, ja loppuraportin viimeistelyyn käytettiin ulkopuolista konsulttiyhtiötä.[7] Hankkeen rahankäyttöä kritisoitiin erityisesti heikon olympiamenestyksen jälkeen Rion kesäolympialaisissa 2016.[12]
Hankkeessa käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja:.
- Ari Mennanderin viestintäyritys taltioi ryhmän tiedotustilaisuudet ja haastatteli sen jäsenet 39 000 eurolla[7]
- Anssi Juutilainen avusti muutosprojektin käynnistykssä, vision kehittelyssä ja ryhmän jäsenten työnohjaussa ja laskutti työstä 46 000 euroa[7]
- Harri Halmeelle ja Mika Lehtimäelle maksettiin 29 520 euroa jaastattelulomakkeiden suunnittelusta.[7] Summa jäi juuri alle tuolloisen kilpailutusrajan. Molemmat kuuluivat Korjuksen tuttavapiiriin.
- Ulkopuolinen konsulttiyhtiö laskutti loppuraportin kirjoittamisesta 25 000 euroa
- Haastattelijat tienasivat 1000 euroa per haastattelu[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Antti Laine, Mikko Salasuo, Tuomo Lappalainen: Urheilupomojen harhapolku. Suomen Kuvalehti, 2013, nro 15, s. 20-25. Otavamedia. ISSN 0039-5552 Tiivistelmä.
- ↑ Apu-toimitus: Humun raportti kallis kupla Apu360. 25.2.2013. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ J. Côté, M. Vierimaa: The developmental model of sport participation: 15 years after its first conceptualization. Science & Sports, 1.10.2014, 29. vsk, s. S63–S69. doi:10.1016/j.scispo.2014.08.133 ISSN 0765-1597 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Suomalaisen huippu-urheilun muutos - Huippu-urheilun muutosryhmän loppuraportti 2012, s. 18. Huippu-urheilun muutosryhmä, Suomen Olympiakomitea, 2012.
- ↑ a b c d Yumpu.com: HuMu_loppuraportti_www yumpu.com. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ Apu-toimitus: Humun raportti kallis kupla Apu360. 25.2.2013. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ a b c d e Antti Laine; Mikko Salasuo; Tuomo Lappalainen: Urheilupomojen harhapolku: Huippu-urheilun muutosryhmä tuhlasi – näin kohuraportti syntyi Suomen Kuvalehti. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ a b Professori: Huippu-urheilun muutostyöryhmä pimittää tutkimusaineistoa Yle Uutiset. 6.3.2013. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ Apu-toimitus: Humun raportti kallis kupla Apu360. 25.2.2013. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ Urheilupolitiikka | Arhinmäki kritisoi Humun selvitystä Helsingin Sanomat. 15.2.2013. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ Olympiakomitea pohtii isoja muutoksia huippu-urheiluun: ”Ketuttaa kuin pientä oravaa” Helsingin Sanomat. 11.8.2024. Viitattu 11.8.2024.
- ↑ Analyysi: Huippu-urheilun johdossa jäi humuvaihde päälle Yle Uutiset. 25.8.2016. Viitattu 10.1.2026.
- ↑ Apu-toimitus: Humun raportti kallis kupla Apu360. 25.2.2013. Viitattu 10.1.2026.