Hubertus van Mook
Tohtori Hubertus Johannes van Mook (30. toukokuuta 1894 Semarang, Alankomaiden Itä-Intia – 10. toukokuuta 1965 L’Isle-sur-la-Sorgue, Ranska) oli Alankomaiden Itä-Intian (nyk. Indonesia) virkaatekevä kenraalikuvernööri vuosina 1942–1948, mukaan lukien toisen maailmansodan aika.
Semarangissa keskisellä Jaavalla syntynyt van Mook opiskeli Leidenin yliopistossa indologiaa ja sai vaikutteita muun muassa Cornelis van Vollenhovenin etiikasta. Palattuaan Itä-Intiaan hän sai vuonna 1937 taloudellisten asioiden ylijohtajan tehtävän, jossa toimi vuoteen 1941. Siirtomavirkailijalle epätavallisesti hän oli myös aktiivinen politiikassa ja oli Volksraadin jäsen 1931 eteenpäin.[1]
Vuonna 1941 Japanin aloittaessa hyökkäyksensä Kaakkois-Aasiaan van Mook nimitettiin varakenraalikuvernööriksi.[2] Koska itse kenraalikuvernöörin paikka oli teknisesti täyttämättä sen haltijan Alidius Tjarda van Starkenborgh Stachouwerin ollessa japanilaisten vankina[3], van Mook oli Alankomaiden Itä-Intian korkein viranomainen.[4] Hän toimitti Australiasta käsin pakolaishallitusta ja palasi vasta Japanin vuonna 1945 tapahtuneen tappion jälkeen.[2]
Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen van Mookilla ei ollut käytössään kuin oma poliittinen osaamisensa, koska Alankomailla ei ollut antaa hänelle joukko-osastoja Itä-Intiaan.[2] Kun Sukarno ja Muhammad Hatta julistivat 17. syyskuuta 1945 Indonesian itsenäiseksi[5], van Mook yritti neuvotella Indonesian pääministerin Sutan Sjahririn ja muiden maltillisten kansallismielisten kanssa. Hänen tavoitteenaan oli muodostaa Alankomaiden Itä-Intiaan federaatio, jossa Indonesia olisi vain yksi osa suurempaa valtiota.[1][2]
Vuosien 1946 ja 1948 välillä van Mook järjesti useita konferensseja, joissa federaation mahdolliset johtohenkilöt kohtasivat. Useilla näistä oli kuitenkin omia henkilökohtaisia agendojaan, minkä lisäksi Alankomaiden asevoimien upseerit ja maan hallitus epäilivät hänen suunnitelmiensa toimivuutta.[2]
Heinäkuussa 1947 Alankomailla oli Itä-Intiassa riittävän vahva sotilaallinen edustus siihen, että van Mook määräsi toteutettavaksi niin sanotun ”ensimmäisen poliisitoimenpiteen”. Hänen mukaansa Indonesian tasavaltaa kannattavien rivit olivat täynnä rikollisia elementtejä, jotka pyrkivät estämään todellisten poliittisten johtajien vallankäytön ja näin aiheuttivat Jaavan ja Sumatran saarten kaoottiset olot.[2] Tämä päätös teki hänestä ennen pitkää huomattavan epäsuositun.[1]
25. lokakuuta 1948 van Mook vapautettiin tehtävästään Itä-Intian varakenraalikuvernöörinä.[1] Joulukuussa samana vuonna alkoi ”toinen poliisitoimenpide”, jossa luovuttiin neuvotteluyrityksistä Indonesian tasavallan johdon kanssa ja sen sijaan otettiin nämä vangeiksi. Van Mook siirtyi pettyneenä pois Itä-Intian ja koko Alankomaiden palveluksesta ja otti vastaan tehtävän Yhdistyneissä kansakunnissa. Hän kuoli Ranskassa vuonna 1965.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cribb, R. B.; Kahin, Audrey: Historical Dictionary of Indonesia. The Scarecrow Press, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Keat Gin Ooi: Southeast Asia: A Historical Encyclopedia, from Angkor Wat to East Timor. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hubertus van Mook Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
