Hooper ratings
Hooper ratings oli radion kuuntelijalukujen tutkimiseen käytetty järjestelmä. Nimensä se sai tutkimuksia suorittaneen C. E. Hooperin mukaan, ja menetelmä otettiin käyttöön 1934. Hooper ratingsit määräytyivät pitkälti samoin perustein kuin sen pääkilpailijan tuottamat Crossley ratingsit. Tutkimus tehtiin puhelinkyselyillä, mutta puhelimeen vastaajilta kysyttiin, mitä he kuuntelevat sillä hetkellä, toisin kuin Crossleyssa, jossa kysyttiin mitä vastaaja oli kuunnellut edellisenä päivänä. Hooperin menetelmää pidettiin luotettavampana, ja 1940-luvun puolessavälissä siitä tuli pääasiallinen mittausmenetelmä. Vuonna 1950 ACNielsen osti mittauksia suorittaneen C. E. Hooper Companyn, ja nykyään Nielsen ratingsit ovat Yhdysvalloissa pääasiallinen television katsojalukujen seurantakeino. Radion kuulijalukuja mitattaessa puolestaan valta-asema on Arbitron ratingseilla.
Rating-arvo määräytyi sen mukaan, miten suuri osa vastaanottimen haltijoista kuunteli tiettyä lähetystä. Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa laskettiin olevan 100 miljoonaa radiovastaanotinta, ja näiden haltijoista 20 miljoonaa kuunteli samaa ohjelmaa, niin kyseisen ohjelman rating oli 20. Toisin sanoen yksi rating-piste vastasi miljoonaa kuulijaa. Arvoja voitiin laskea myös esimerkiksi kaupunki- tai aluekohtaisesti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Museum of Broadcast Communications: Ratings (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Hugh Malcolm Beville: Audience ratings. Lawrence Erlbaum Associates, 1988. ISBN 080580174X. Google Teoshaku (viitattu 8.4.2009). (englanniksi)