Hjkr 10 Fidra
| Hjkr 10 Fidra | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Finnboda |
| Laskettu vesille | 20. joulukuuta 1938 |
| Palveluskäyttöön | 15. joulukuuta 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä | 6. lokakuuta 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 489 brt |
| Pituus | 87,6 m |
| Leveys | 12,1 m |
| Syväys | 4,5 m |
| Koneteho | 2 x 5-sylinteristä 2-tahtista Atlas Polar -dieselmoottoria 1 516 hv |
| Nopeus | 12 solmua |
| Miehistöä | 95 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x 12 cm M/94C -tykkiä 2 x 57 mm M/98B -tykkiä 2 x 8 mm lvksp M/36 269 x miinaa 24 x syvyyspommia |
MS Fidra oli Stockholms Rederi AB Svean rahtialus, joka pakko-otettiin toisen maailmansodan alkaessa apuristeilijäksi Ruotsin merivoimille. Sodan jälkeen alus palautettiin omistajilleen.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stockholms Rederi AB Svea tilasi aluksen Nackasta Finnbodan telakalta, missä köli laskettiin telakkanumerolla 322. Alus laskettiin vesille 20. joulukuuta 1938 ja valmistui huhtikuussa 1939.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stockholms Rederi AB Svea sijoitti aluksen reitille Tukholma-Malmö-Hull-Lontoo.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merivoimat kutsui aluksen palvelukseen Neuvostoliiton aloitettua hyökkäyksen Suomeen 30. marraskuuta 1939. Alus siirrettiin 15. joulukuuta Göteborgissa Götaverkenille, jossa sille tehtiin muutostöitä ja se aseistettiin. Työt aluksella saatiin päätökseen 2. huhtikuuta 1940, jolloin se liitettiin Ruotsin rannikkolaivastoon. Alukselle asennettiin kaksi HMS Niordilla ollutta 12 cm M/1894C -kanuunaa (numerot 25 ja 26) ja kaksi HMS Tapperhetenillä ollutta 57 millimetrin M/1889B -tykkiä (numerot 38 ja 85). Lisäksi alukselle asennettiin kaksi tyypin M/1933 syvyyspomminheitintä ja kaksi 8 millimetrin M/1936 ilmatorjuntakonekivääriä. Aluksen muuna varustuksena oli M/1931 paravaanijärjestelmä, 400 watin lyhytaaltoradio, 3 watin FM-radio M/1939 ja kolme lyhytaaltovastaanotinta M/1939.[1][2]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan sotatoimien päätyttyä alus palautettiin 6. lokakuuta 1945 omistajilleen, joka liitti sen laivastoonsa alkuperäisellä nimellä sijoittaen sen sotaa edeltäneelle reitille. Alus siirrettiin myöhemmin yhtiön Atlantin reiteille. Alus myytiin 1969 Italiaan Ignazio Messina Companylle, joka nimesi sen Gianvittorioemmeksi. Vuonna 1973 alus myytiin edelleen Kyprokselle Kalipolis Mar Companylle, joka antoi alukselle nimen Spyros. Seuraavana vuonna alus myytiin edelleen Libanoniin Al Toufic Shipping Companylle. Alus myytiin takaisin Kalipolis Mar Companylle, jonka kotipaikaksi vaihtunut Libanon. Alus poistettiin 1989 rekisteristä.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hofsten, Gustaf von & Waernberg, Jan: Örlogsfartyg - Svenska maskindrivna fartyg under tretungad flagg. Luulaja: Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek, 2004. ISBN 91-974384-3-X. (ruotsiksi)
- Borgenstam, Curt; Insulander, Per & Kaudern, Gösta: Jagare: Med svenska flottans jagare under 80 år. Karlskrona: Axel Abrahamsons Tryckeri AB, 1989. ISBN 91-970700-41. (ruotsiksi)
- Bojerud, Stellan: Armed Merchant Cruisers of the Royal Swedish Navy, 1939 to 1945. Warship International, 1983, XX. vsk, nro 1, s. 59-65. Toledo, Ohio, USA: International Naval Research Organization (INRO). ISSN 0043-0374. (englanniksi)