Hjalmar Louhimaa
Hjalmar Heikki Lindström myöh. Louhimaa (22. kesäkuuta 1891 Oulu – 13. marraskuuta 1964) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä. Suomen myöhemmissä sodissa hän toimi pataljoonan komentajana lähinnä koulutustehtävissä.[1][2]
Perhetaustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindströmin vanhemmat olivat varastonhoitaja Gustaf Adolf Lindström ja Emma Katarina Oravainen. Hänet vihittiin ensimmäisen kerran avioliittoon vuonna 1919 Olga Elisabeth Kanervan kanssa,[1][2] joka kuoli vuonna 1951.lähde? Toistamiseen hän avioitui Jenny Martta Kumpulaisen kanssa.lähde?[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindström kävi neljä luokkaa Oulun suomalaista lyseota ja Oulun kauppakoulun vuonna 1912 ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Lindström suoritti suojeluskunta- ja reserviupseerien täydennyskurssin vuonna 1924 ja taktiikan soveltamiskurssin vuosina 925 ja 1927 sekä komppanianpäällikkökurssin vuonna 1933. Kapteenikurssin hän kävi vuonna 1937 Suojeluskuntain päällystökoulussa.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 28. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindström astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä. Hän saapui takaisin Suomeen 18. helmikuuta 1918 aselaivoja seuranneen komennuskunnan mukana. Suomessa hänet komennettiin Ouluun, missä hänen tehtäväkseen tuli harjoittaa paikallisia värvättyjä joukkoja. Saatuaan joukot koulutettua hänet määrättiin joukoista kootun 1. Krenatöörirykmentin III Oulun pataljoonan 3. komppanian päälliköksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Luhalahdella, Viljakkalassa, Mannanmäen-Kyröskosken akselilla, Epilän-Tampereen akselilla, Mouhijärvellä, Karkussa ja Lempäälässä sekä rykmentin etenemiseen Valkeakoskelle Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kautta.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindström palveli sisällissodan jälkeen edelleen komppanianpäällikkönä 1. Krenatöörirykmentissä, josta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1918 alkaen Tampereen vartiopataljoonaan. Tampereelta hänet siirrettiin 4. maaliskuuta 1918 komppanianpäälliköksi Lapin ryhmään, josta hänet siirrettiin edelleen 25. marraskuuta 1918 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:n (myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti) 3. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 2. huhtikuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Limingan suojeluskuntaan. Limingassa hän palveli 1. toukokuuta 1919 – 28. helmikuuta 1925 välisen ajan. Limingasta hänet nimitettiin 1. maaliskuuta 1925 alkaen päälliköksi Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin I:lle alueelle, josta hänet siirrettiin 1. elokuuta 1928 alkaen päälliköksi VI alueelle. Limingasta hänet siirrettiin edelleen 16. lokakuuta 1929 alkaen päälliköksi Oulun suojeluskuntapiirin VIII:lle alueelle. Lindström vaihtoi sukunimensä Louhimaaksi vuonna 1935.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louhimaa osallistui talvisotaan Oulun suojeluskuntapiirin Esikunnan Toimisto II:n toimistopäällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin paikallispäälliköksi Oulun suojeluskuntapiirin XVIII alueelle. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Linnoituspataljoona 15:n komentajaksi, josta hänet siirrettiin Pataljoonankomentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 15:een, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 Sotavankileiri 19:n päälliköksi, missä tehtävässä hän toimi sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hänet asetettiin lakkautuspalkalle. Hänet haudattiin Kuopioon.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, s. 433-434, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, s. 104 Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.