Hilma Hagström
Hilma Hagström, o.s. Kalliomäki (6. kesäkuuta 1889 Vähäkyrö – 30. huhtikuuta 1974 Kokkola)[1] oli suomalainen maastohiihtäjä ja Suomen naisten ensimmäinen hiihtomestari.[2]
Hilma Kalliomäki työskenteli 14-vuotiaasta lähtien palvelijana eri puolilla Suomea pääasiassa maalaistaloissa. Asuessaan Pornaisissa vuonna 1911 hän kuului Taimi-nimiseen urheiluseuraan. Kalliomäki voitti naisten 5 kilometrin hiihdossa oman piirinsä mestaruuden ja hän lähti sitten Hämeenlinnassa pidettyihin Suomen hiihtomestaruuskisoihin joissa oli ohjelmassa ensimmäistä kertaa naisten hiihto. Hilma Kalliomäki voitti täällä raskaassa vesikelissä käydyn hiihdon ajalla 22.02, ajan kerrottiin olleen uusi maailmanennätys. Kalliomäki kilpaili tämän jälkeen vielä kolmen vuoden ajan mutta ei enää onnistunut uusimaan mestaruuttaan.[2]
Hilma Kalliomäki muutti vuonna 1914 siirtolaiseksi Kanadaan ja siirtyi sieltä 1915 Yhdysvaltoihin. Hän meni siellä naimisiin 1915 Oulun hiihdon kaksinkertaisen voittajan Elis Hagströmin kanssa. Hagströmit palasivat Suomeen 1923 ja asettuivat asumaan neljän kilometrin päässä Kokkolasta sijaitsevaan Palonkylään. Elis Hagström alkoi uudelleen kilpailemaan ja voitti 11 ikämiesten piirimestaruutta. Vuonna 1926 myös Hilma Hagström osallistui piirin mestaruushiihtoihin ja voitti oman sarjansa. [2]
Hagströmit on haudattu Kokkolaan Elisabethin hautausmaalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hagström Hilja, Elisabethin hautausmaa, Kokkola, osasto A11, rivi D2E2, paikka 3-4, viitattu 1.9.2023
- ↑ a b c Suomen naisten ensimmäinen hiihtomestari 50-vuotias, Aamulehti, 06.06.1939, nro 149, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot