Hiljainen tieto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan useinselvennä sellaista tietoa, joka ei ole sanallista eikä huomion kohteenaselvennä. Se voi olla hyvin henkilökohtaista, kuten kokemuksen ja kehon tietoaselvennä, ja sitä on vaikea jakaa. Se voi sisältää jonkin taidon, esimerkiksi miten ommellaan takki. Tätä ei voi helposti selostaa tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa.[1]

Hiljaisen tiedon käsitteen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitteen loi alun perin filosofi Michael Polanyi. Taustalla on ajatus, että tiedämme enemmän kuin osaamme ääneen lausua. Tekijä ei aina osaa puhua ratkaisuistaan eikä kuvata niiden perusteita ulkopuolisille.[1] Hiljaisen tiedon vastakohta on eksplisiittinen tieto, jota voidaan prosessoida ja tallentaa suhteellisen helposti samoin kuin viestiä ja jakaa. Lääkärin diagnoosi on osittain hiljaista tietoa, osittain eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjoittaa lääkärikirjoihin.

Hiljainen tiedon käsite Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiljaisen tiedon käsitteen toi suomalaiseen keskusteluun Hannele Koivunen teoksessaan Hiljainen tieto (1997), jossa hän käänsi englannin tacit knowledge -käsitteen tällä tavoin. Koivunen tarkastelee laajasti sanallisen tiedon ulkopuolelle ulottuvaa tietämistä ja osaamista. Hän sisällyttää hiljaiseen tietoon kaiken sen geneettisen, ruumiillisen, intuitiivisen, myyttisen, arkkityyppisen ja kokemusperäisen tiedon, jota ihmisellä on, vaikka sitä ei voida ilmaista sanallisesti[2]. Lisäksi Koivunen tarkastelee hiljaisuutta äänettömyytenä, puhumattomuutena ja vaikenemisena sekä hiljaisuuden merkitystä ihmiselle ja kulttuurille. Hänen tarkastelussaan painottuu kansanrunouden suhde hiljaisuuteenselvennä. Tarkastelussa on mukana mielellisen rauhoittumisen merkitys.[3] Näin Koivusen hiljaisen tiedon käsite kattaa sellaisiakin näkökulmia, mitä Polanyin tacit knowledge -käsitteeseen ei yleensä liitetä[1].

Hiljaisen tiedon käsite saattaa aiheuttaa sekaannuksia, koska eri yhteyksissä sillä tarkoitetaan eri asioita. Jos joku tieto ei ole sanallista, se voi silti olla huomion kohteena. Esimerkiksi muusikko voi suunnata huomionsa soiviin ilmiöihin ja tuntemuksiin kehossaan, vaikka ei niitä sanoiksi pukisikaan.[1]

Hiljainen tieto voi olla sellaista tietoa, joka on opittu implisiittisen oppimisenselvennä kautta yhteisön tai tradition piirissä eikä se ole koskaan tullutkaan tietoisen tarkastelun kohteeksi. Se voi olla myös sellaista tietoa, johon on opiskeluvaiheessa kiinnitetty tietoinen huomio, mutta johon taidon automatisoiduttua ei enää tarvitse kiinnittää huomiota. Joissain tapauksissa huomion voi niin halutessaan suunnata siihen uudelleen, joissain tapauksissa automatisoituneen taidon pohjalla ollut tieto ei enää ainakaan helpolla avaudu tietoiselle tarkastelulle. Erityisesti taidon opettamiselle hiljainen tieto asettaa haasteen, koska taitava tekijä ei aina tunnista taitonsa perusteita.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bardy, Marjatta (toim.): ”Hiljainen tieto luovuuden lähteenä. Koivunen, Hannele”, Taide tiedon lähteenä. Jyväskylä: Atena, 1998. ISBN 951-796-137-5.
  • Koivunen, Hannele: Hiljainen tieto. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15119-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pöyhönen, Markku: Muusikon tietämisen tavat : moniälykkyys, hiljainen tieto ja musiikin esittämisen taito korkeakoulun instrumenttituntien näkökulmasta, s. 87–108. Jyväskylän yliopisto, 2011. ISBN 978-951-39-4516-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2020). ISSN 1459-4331
  2. Koivunen, Hannele, 1998, s. 204.
  3. Koivunen, Hannele, 1997, Otava, s. ?.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salmela, Pentti: Hiljainen tieto, innovaatio ja IT. Helsinki: Ketterät Kirjat oy, 2014. ISBN 9789527044001.
  • Virtainlahti, Sanna: Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1324-7.
  • Virtanen, Ilkka: How tacit is tacit knowledge? Polanyi’s theory of knowledge and its application in knowledge management theorie. Väitöskirja. Tampere University, 13.6.2014. ISBN 978-951-44-9493-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2020). ISSN 1456-954X
  • Toom, Auli & Onnismaa, Jussi & Kajanto, Anneli: Hiljainen tieto : tietämistä, toimimista, taitavuutta. Helsinki: Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 2008. ISBN 978-951-9140-39-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.