Hermann Stieve
Hermann Stieve (22. toukokuuta 1886 München, Saksa – 5. syyskuuta 1952 Berliini, Saksa) oli Berliinin yliopiston johtava anatomian tutkija 1930-luvulta 1950-luvulle. Hänen erikoisalansa oli lisääntymisanatomia. Hän teki tutkimuksia esimerkiksi stressin ja psykologisen trauman vaikutuksesta naisen kuukautiskiertoon.[1]
Stieven maine on asetettu huonoon valoon sen vuoksi, että hän sai tutkimusmateriaalia natsi-Saksassa teloitettujen natsien vastustajien ruumiista. Erityisesti häntä kiinnostivat lisääntymisikäisten ja raskaana olevien naisten ruumiit.[1] Hänen on myös epäilty vaikuttaneen kuolemantuomioiden täytäntöönpanoon.[1] Vuonna 2009 julkaistu Andreas Winkelmannin ja Udo Schagenin tutkimus totesi ettei Stieve kuitenkaan itse ollut murhaaja tai intomielinen natsi vaan hänen pyrkimyksenään oli ainoastaan hyödyntää tutkimuksessaan ajan vallitsevia olosuhteita ja niiden mahdollistamaa nykyisen tutkimusetiikan vastaista keinovalikoimaa.[2] Sodan jälkeen Stieveä ei asetettu toiminnastaan syytteeseen, ja hän sai jatkaa työtään itäberliiniläisen Humboldtin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina. Stievelle myönnettiin ennen kuolemaansa myös DDR:n valtionpalkinto.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Rimaila, Elisa: Natsitohtorin järkyttävät menetelmät - näin naisia käytettiin tutkimuksissa Ilta-Sanomat. 28.1.2013. Sanoma Oy. Arkistoitu 13.12.2014. Viitattu 12.12.2014.
- ↑ Winkelmann, Andreas: Hermann Stieve's clinical-anatomical research on executed women during the "Third Reich". Clinical anatomy, 2009, nro Mar., s. 163–71. PubMed:19173259. doi:10.1002/ca.20760.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- BBC: Victims of Nazi anatomists named (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
