Henrik Visnapuu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henrik Visnapuu 1917.

Henrik Visnapuu (2. tammikuuta 1890 Valgamaa, Viro3. huhtikuuta 1951 New York, Yhdysvallat) oli virolainen runoilija. Hän kuului kirjailijaryhmä Siuruun, jonka myrsky ja kiihkokauden huomattavin edustaja hän oli Marie Underin ohella.[1]

Visnapuun esikoiskokoelma Amores (1917) herätti kohua. Siinä ja muissa varhaisissa kokoelmissaan Visnapuu esiintyy varsinkin rakkauslyyrikkona, mutta mukana niissä on myös luontoaiheita. Hän kirjoitti myös vallankumouksen tragiikasta ja uskonnollisista kokemuksista. 1920-luvulta lähtien hän kirjoitti erityisesti isänmaasta. Lyriikan lisäksi hän julkaisi muun muassa näytelmiä ja esseitä sekä vuonna 1951 muistelmateoksen Päike ja jõgi.[2]

Visnapuu oli 1935–1937 propagandaministeriön neuvos, kuului vuosina 1937–1940 Uus-Eestin toimituskuntaan ja oli samaan aikaan kirjallisuusaikakauskirja Varamun toimittaja. Hän lähti 1944 maanpakoon Saksaan, mistä 1949 muutti Yhdysvaltoihin.[1][3] Hänen pakolaisvuosinaan kirjoittamastaan lyriikasta ilmenee isänmaan kaiho ja rakkauden peruselämys[2].

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologiassa Eestin runotar: virolaisen lyriikan antologia, toim. Elsa Haavio, Helsinki: WSOY 1940[4]

  • Iäisesti, suom. Elina Vaara
  • Jouluyö, suom. Elina Vaara
  • Lunta lankes -, suom. Elina Vaara
  • Luopumus, suom. Elina Vaara
  • Metsätalo, suom. Elina Vaara
  • Nyt on yö ja kuu, suom. P. Mustapää
  • Oh, surullinen koira..., suom. P. Mustapää,
  • Ole tervehditty: nuorten kaatuneitten muistoksi, suom. Elina Vaara
  • On akkunani selkoselällään, suom. P. Mustapää,
  • Suviyö, suom. P. Mustapää,
  • Yli kotimäen, suom. Elina Vaara

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja. Encyclopaedia Fennica 10, VISE–ÖÖ. Hakemistot, s. 6. Helsingissä: Otava, 1965.
  2. a b Facta. 10-osainen tietosanakirja 10, TYÖ–ÖÖ, s. 730. 8. p. 1976. Helsinki: WSOY.
  3. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Visnapuu, Henrik”, Otavan kirjallisuustieto, s. 856. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  4. Henrik Visnapuu, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 10.11.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]