Henri Bardy
Henri George Adolphe Bardy (22. tammikuuta 1875 Helsinki – 28. elokuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen kirurgi, ylilääkäri ja professori.[1][2]
Henri Bardyn vanhemmat olivat sveitsiläissyntyinen Helsingin ruotsalaisen reaalilyseon ranskan kielen lehtori Jean Louis Bardy (1839–1913) ja Ida Marie de Castella. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1895 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1898, lääketieteen lisensiaatiksi 1902 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1906.[1][2][3]
Bardy toimi sairaalalääkärinä Helsingissä ja hän tuli vuonna 1908 apulaislääkäriksi Marian sairaalan kirurgiselle osastolle. Hän oli Marian sairaalan kirurgisen osaston alilääkärinä 1908–1919, ylilääkärinä 1919–1944 ja sairaalan johtajana 1927–1944. Bardy oli myös Helsingin yliopiston kirurgian dosenttina 1914–1938. Hän sai professorin arvonimen 1935. Taitavan kirurgina tunnettu Bardy kehitti muun muassa uuden tekniikan sappikivien poistamiseksi.[1][2]
1900-luvun alussa sosiaaliturva oli vielä kehittymätöntä ja Marian sairaalassa lääkärinä työskennellyt Henri Bardy ryhtyi maksamaan avustuksia omista varoistaan sairaalan vähävaraisille avun tarpeessa olleille potilaille. Vuonna 1924 Marian sairaalaan perustettiin Bardyn aloitteesta Suomen ensimmäinen sosiaalihoitajan virka. Kun Bardy täytti 60 vuotta vuonna 1935 hän lahjoitti 10 000 markkaa sairaalan sosiaalihoitajien kassaan käytettäväksi vähävaraisten potilaiden avustamiseen. Bardyn kuoltua 1944 hänen omaisensa pyysivät kukkien sijasta kartuttamaan Bardyn muistorahastoa. Tästä muistorahastosta muodostettiin 1946 professori Henri Bardyn säätiö. Sosiaalista työtä tukenut säätiö toimi vuooteen 2009 saakka Marian sairaalan yhteydessä ja kun tämä sairaala lakkautettiin säätiö siirtyi toimimaan Haartmanin sairaalan yhteydessä.[4][2]
Henri Bardy oli naimisissa 1898–1936 vapaaherratar Lovisa Elisabeth (Lisi) von Haartmanin (k. 1936) kanssa ja vuodesta 1940 lääketieteen lisensiaatti Anja Inkeri Soikkosen kanssa.[1] Henri Bardyn veli oli leimaverokonttorin johtaja Charles André Bardy (1873–1939).[5]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- De tuberkulösa tarmförträngningarna: en patologisk-anatomisk och klinisk studie, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1906
- Muutama sana ensimäisen avun antamisesta tapaturmatapauksissa: 7:ssä yl. palokuntalaiskokouksessa pitämä esitelmä. Helsinki 1911
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
