Henri-Claude Fantapié
Henri-Claude Fantapié (s. 9. syyskuuta 1938 Nizza, Ranska) on ranskalainen[1] kapellimestari, pedagogi, säveltäjä ja musiikkitieteilijä.
Fantapié on opiskellut Nizzassa, Monacossa ja Pariisissa opettajinaan Marc-César Scotto, Eugène Bigot ja Igor Markevitch (orkesterinjohto), Henri Dutilleux (sävellys) ja Jacques Chailley (musiikkitiede).[2] Fantapié on toiminut konservatorion rehtorina, voittanut kapellimestarikilpailuissa, esimerkiksi Besançonin kansainvälisessä kapellimestarikilpailussa 1960, ja ollut Fondation Lourmarinin stipendiaatti.
Orkesterinjohdon opettajana Fantapié on toiminut vuodesta 1975 lähtien. Vuosina 1964–1972 hän oli ranskalaisen kapellimestarisyndikaatin (S.N.A.C.O.C.A.M.) pääsihteeri ja osallistui myös ranskalaisen näyttämötaideliiton toimintaan. Vuosina 1970–2000 hän kuului lisäksi Kulttuuriministeriön alaiseen konservatoriotoimikuntaan sekä ranskalaiseen konservatorioyhdistysten federaatioon, joka edustaa Ranskaa Euroopan musiikkikoulu-unionissa EMU:ssa. Hän on opettanut orkesterinjohtoa Pariisin Centre Polyphoniquessa sekä johtanut EMU:n nuoriso-orkestereita.
Fantapié toimi Noisy-le-Secin konservatorion rehtorina 1965–2000, minkä jälkeen hän on huolehtinut kapellimestariluokasta, orkestereistaan ja jatkanut muita musiikillisia ja kirjallisia tehtäviä.
Kapellimestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fantapié on johtanut seuraavia perustamiaan orkestereita: Fondation de Monacon kamariorkesteri 1959–1963, Les Solistes de Paris -kamariorkesteri 1964–1982, sinfoniaorkesteri Jeune philharmonie de Seine-Saint-Denis vuodesta 1975 ja kamariorkesteri Dionysos vuodesta 1982.
Konsertteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fantapié on johtanut omien yhtyeidensä lisäksi konsertteja Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa sekä useilla festivaaleilla, muun muassa Suomessa Lieksassa, solisteinaan muun muassa Mstislav Rostropovitš, Paul Tortelier, Henryk Szeryng sekä Leonid ja Pavel Kogan.
Ohjelmisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monacon ja Les Solistes de Paris -orkesterin kanssa Fantapié keskittyi erityisesti italialaisen renessanssi- ja barokkimusiikin sekä aikamme musiikin esittämiseen. Hän tunnisti Torinon yliopiston Foà- ja Giordano-kokoelmista muun muassa Vivaldin ja Gasparinin teoksia sekä esitti useilta säveltäjiltä tilaamiaan teoksia. Heitor Villa Lobosin Pariisin muistokonsertissa hän esitti ensi kertaa Ranskassa myös Camargo Guarnierin ja Claudio Santoron teoksia. Jean Wiénerin tapaaminen johti tämän teosten esittämiseen ja levyttämiseen säveltäjän kanssa. Tutustuminen musiikkitieteilijä H. C. Robbins Landoniin sai hänet innostumaan useiden Joseph Haydnin ja Mozartin teosten kunnostamiseen samoin kuin heidän ranskalaisten aikalaistensa Jean-Marie Leclairin ja François-Joseph Gossecin sekä Ranskan vallankumousajan säveltäjien. Jeune Philharmonien ja kamariorkesteri Dionysoksen kanssa hän on esittänyt suurten klassisten sinfonia-, kuoro- ja oopperateosten lisäksi useita tilausteoksia sekä ottanut ohjelmistoonsa muita vähemmän soitettuja säveltäjiä.[3]
Fantapié ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fantapié on 1970-luvulta lähtien seurannut tiiviisti Suomen musiikkielämän tapahtumia niin musiikkikasvatuksen kuin luovan säveltaiteen alalla. Tuloksena on kaksi suomalaisen musiikin yleisesitystä Anja Fantapién kanssa aikakauskirja Boréalesin erikoisnumeroina: La musique finlandaise. Numéro spécial ja La musique finlandaise des origines à nos jours.[4] Lisäksi hänen aiheinaan ovat olleet eri kollokvioissa ja kirjoituksissa Jean Sibelius, Uuno Klami, Armas Launis, Aulis Sallinen ja Erkki Salmenhaara. Konserteissaan Fantapié on johtanut useiden Sibeliuksen teosten lisäksi Paavo Heinisen, Pehr Henrik Nordgrenin, Tapio Tuomelan, Magnus Lindbergin, Armas Launiksen ja Erkki Salmenhaaran teoksia, joista osa on ollut tilausteoksia tai kantaesityksiä: muun muassa Heinisen Niille jotka ennen meitä..., Taitotango 1 ja 2, Un sourire, un sphinx), Salmenhaaran Elegia n° 5, Valse du fauteuil roulant ja Illuminations (ke.) ja Tuomelan Tuli tuuli, tuli aalto.... Salmenhaaran teokset Adagio oboelle ja jousille, Lamento ja Elegia N° 5 hän on levyttänyt Dionysos -orkesterin kanssa (Lamenti du XXe siècle, MUSE93 DDDCD110 [5] Fantapié kuuluu perustajajäsenenä kansainväliseen Armas Launis -seuraan. [6] Hän on rekonstruoinut, sovittanut ja esittänyt useita Launiksen teoksia, muun muassa Pohjoismaisen sarjan jousiversion, musiikin Kalevalaseuran etnografiseen filmiin Häiden vietto Karjalan runomailla sekä useita versioita Kullervon kehtolaulusta. Viimeksi mainitusta on levyttänyt sovituksen matalille jousille Csaba Szilvay. [7]
Fantapiélle on myönnetty Suomen Leijonan Ritarikunnan kunniamerkki 1999.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levytyksistä ovat saatavilla CD-versioina Divine Art Recordin kautta Heitor Villa Lobosin Bachianas brasileiras (Académie du disque français'n vuoden levy 1973) sekä Haydnin Stabat mater, konsertot ja sinfoniat. Fantapié on levyttänyt lisäksi barokki- ja esibarokki säveltäjien musiikkia, italialaisia, kuten Vivaldia, Scarlattin ja Tartinin sinfoniat, ranskalaisia kuten Marin Marais, Clérambault, Couperin, saksalaisia kuten , Haydn, Mozart, ja englantilaisia, esimerkiksi Dowlandia, sekä nykysäveltäjien teoksia, joita voi ladata internetsivustoilta.
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Restituer une œuvre musicale, de l'œuvre imaginée à l'œuvre partagée, l'Harmattan 2009
- Le chef d'orchestre, art et technique, l'Harmattan 2005
Kirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Häneltä on julkaistu kirjoituksia ja analyyseja orkesterinjohdosta sekä pohjoismaisesta ja virolaisesta musiikista aikakauskirjoissa ja kollokvioiakteissa. Lisäksi hän on kirjoittanut äänilevykatsauksia suomalaisesta musiikista Boréalesin eri numeroihin ja Laroussen musiikkisanakirjaan pohjoismaisesta musiikista ja säveltäjistä.[8] Hän on myös valmistanut ohjelmasarjoja radiokanaville France Musique ja France Culture.
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fantapiéltä ovat tilanneet sävellyksiä Ranskan kulttuuriministeriö, Ranskan radio, Seine-Saint-Denis'n departementti, musiikkifestivaalit sekä yksittäiset soittajat ja kamariyhtyeet.
Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 93-Tout un monde présent (1980, pedagoginen tilaus sellolle ja orkesterille),
- Kalevan kaikuja (1982 klarinetille ja jousille, Lieksan vaskiviikko),
- Une toute petite mélancolie provisoire du Professeur K. au Professeur K. (jousille),
- La plus que triste (valse tristounette) jousille
- Passecaille ligure (orkesterille).
Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nostalgies miroirs (kuudelle soittimelle),
- Le tombeau des rêves (sellolle ja pianolle, 2009),
- Salve Regina (nais- tai lapsikuorolle ja uruille, 2009),
- Trois Chansons sur des textes de Jean-Luc Moreau (kuorolle, fagotille ja jousikvintetolle), *Contes et comptines sarja (sopraanolle, mezzosopraanolle, lapsikuorolle, jousille ja lyömäsoittimille Jean-Luc Moreaun ja Anja Fantapién teksteihin).
2004 Fantapié osallistui kiertävän katuoopperan säveltämiseen Opposito-teatterille "Lille, Euroopan kulttuurikaupunki 2004" -tapahtumassa. 2010 hän sävelsi musiikin Jean Vigon mykkään filmiin À propos de Nice. Fantapié on kunnostanut, orkestroinut ja sovittanut lukuisia sekä varhaisia että nykymusiikin partituureja sekä säveltänyt teoksia yhdistetyille jazz-yhtyeille ja klassisen musiikin kokoonpanoille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Solistes de Paris
- ↑ Kimmo Korhonen, Andante, WSOY 2002
- ↑ Konserttien ohjelmalehtiset vuosilta 1959-2010
- ↑ Boréales 26/29 1983 ja 70/73 1977
- ↑ Musiikin tiedotuskeskuksen Salmenhaara -esite
- ↑ Le journal officiel de la République française 17.11.2001
- ↑ Elämän virta Helsingin juniorijousten "F-avainryhmä", Csaba Szilvay 2004 - Esek HJSCD-06
- ↑ Larousse de la musique 1982
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
