Heinolan museot
Heinolan museot muodostuvat kolmesta museokohteesta. Kaupunginmuseo kertoo Heinolan vaiheista esihistoriasta 1990-luvulle. Lisäksi siellä on interiöörejä tai niiden osia eri aikakausilta. Heinolan kaupunginmuseon kokonaan uudistettu perusnäyttely otsikolla Made in Heinola avattiin elokuussa 2020. Taidemuseossa on pysyvästi esillä Kokoelma Spranger, joka esittelee eurooppalaista posliinia 1700—1900-luvuilta sekä Ministeri P. J. Hynnisen taidesäätiön kirjasto. Taidemuseo järjestää vaihtuvia näyttelyjä ympäri vuoden. Lääninkivalteri Aschanin talon portilta astutaan 200 vuotta ajassa taaksepäin talon pihaan ja puutarhaan. Sisällä kustavilaisen ajan huonekalut, tapetit ja käyttöesineet, ovet ja ikkunat, kertovat maaherran ajan Heinolasta. Talon puutarha on laadittu 1700-luvun lopun tapaan ja joka kesä siellä kasvatetaan tuon ajan hyöty – ja koristekasveja.
Museorakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunginmuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Heinolan kaupunginmuseo | |
|---|---|
| Osoite | Kauppakatu 14 |
| Sijainti | Heinola |
| Rakennustyyppi | museo |
| Valmistumisvuosi | 1872 |
| Omistaja | Heinolan kaupunki[1] |
 |
|
Heinolan kaupunginmuseon rakennuksen julkisivua leimaa pitkä ikkunarivi, joka on saanut molempiin päihinsä korosteeksi päätykolmiot eli frontonit reunimmaisten ikkunoiden päälle. Koristelu on vähäistä keskittyen lähinnä kattolistassa kulkevaan hammaslistaan sekä kuistin ikkunoiden ruutujakoon. Talon rakennutti itselleen vuonna 1872 kauppias Ulrik Lindholm (1825–90). Hän oli kotoisin Hollolasta. Lindholm loi itselleen omaisuuden, johon kuului mm. viinatehdas ja useita kauppaliikkeitä. Hän määräsi testamentissaan koko omaisuutensa sosiaalisiin tarkoituksiin sekä mm. nykyisen museorakennuksen Heinolan kaupungille, joka muutti sen pian raatihuoneeksi. Heinolan kaupunginmuseo on toiminut rakennuksessa vuodesta 1984 lähtien. Taloa muutettaessa museoksi pyrittiin rakennuksen alkuperäistä asua palauttamaan mm. ottamalla esiin leveät lattialaudat, rakentamalla seiniä alkuperäisille paikoilleen sekä sulkemalla myöhemmin tehtyjä ikkuna- ja oviaukkoja. Rakennuksessa tehtiin remontti 2018-19, jossa uusittiin talotekniikkaa ja pintoja vanhaa kunnioittaen. Remontin yhteydessä laadittiin myös rakennushistoriaselvitys, jonka keskeiset tiedot julkaistiin perusnäyttelyn oheisjulkaisussa.[2]
Heinolan taidemuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Heinolan taidemuseo | |
|---|---|
| Osoite | Kauppakatu 4 |
| Sijainti | Heinola |
| Rakennustyyppi | museo |
| Valmistumisvuosi | n. 1830 |
| Omistaja | Heinolan kaupunki[1] |
|
|
Heinolan taidemuseo aloitti toimintansa vuonna 1991 rakennuksessa, joka on valmistunut n. 1830. Rakennusmestarina toimi puuseppä Jacob Nygrén (1768–1836). Talon rakentajalle ominaisia piirteitä rakennuksessa ovat ruusu- ja laakerinlehtikoristeet. Talon ulkoasu on säilynyt lähes alkuperäisenä. Länsipäätyyn on joitain vuosia valmistumisen jälkeen lisätty osa, jossa toimi puoti. Rakennuksen kadunpuoleista julkisivua leimaavat komeilla päätykolmioilla, veistetyillä ruusu-laakerinlehtiaiheilla ja konsoleilla koristetut ikkunat. Niiden nykyinen ruutujako on peräisin 1800-luvun lopun korjauksesta. Julkisivua rytmittävät valkoiseksi maalatut pilasterit sekä nurkkia korostavat harkotukset. Sisäpuolen korjauksessa 1986 palautettiin huonejako alkuperäiseksi ja kuistin sisäänkäynti alkuperäiselle paikalleen. Kaikki puulattiat, jotka voitiin korjata, korjattiin. Ovet, ikkunat ja rintapaneelit maalattiin öljymaaleilla alkuperäisen savenharmaiksi. Salin ja päätyhuoneen kattojen alkuperäiset kattomaalaukset puhdistettiin ja täydennettiin. Sisätiloihin on myös jätetty muutamia puhdistamattomia alkuperäisiä kohtia sekä kattoihin että seiniin. Talon rakennutti perheelleen kauppias Aleksander Toropoff (1780–1852). Se myytiin 1916 Heinolan kaupungille. Sen jälkeen rakennus toimi Heinolan kaupunginhotellin matkustajahuoneina. Hotellikauden jälkeen talossa oli koululuokkia ja sitten teollisuustiloja. Rakennus korjattiin 1985–86, minkä jälkeen siitä tuli käsityöläistalo työhuoneineen ja myymälöineen.
Lääninkivalteri Aschanin talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lääninkivalteri Aschanin talo | |
|---|---|
| Osoite | Kauppakatu 3 |
| Sijainti | Heinola |
| Rakennustyyppi | museo |
| Valmistumisvuosi | n. 1785 |
| Omistaja | Heinolan kaupunki[1] |
|
|
Lääninkivalteri Aschanin talon ympäristö kertoo 1700-luvun lopun kaupunkitalomiljööstä ja Heinolan perustamisajasta. Talo valmistui 1780-luvun alussa Kymenkartanon läänin lääninkivalterin (poliisimestarin) perheen kodiksi. Mansardi- eli taitekattoisessa rakennuksessa on ollut alkuaan punamullalla sivelty pystyvuorilaudoitus ja ikkunaluukuilla varustetut 16- tai 4-ruutuiset ikkunat. Nykyinen keltamullattu vaakavuorilaudoitus sekä kuusiruutuiset ikkunat ovat peräisin 1840-luvun korjauksesta, joka on ollut talon viimeinen suuri korjaus. Silloin uusi rakennusjärjestys kielsi yhtä kerrosta korkeammat puutalot samoin kuin tulisijalla varustetut ullakkohuoneet. Samoin kiellettiin taite- eli mansardikatot. Tämän määräyksen mukaan talon taitekatto muutettiin satulakatoksi (harjakatto). Entisöinnin yhteydessä 1980-luvulla taitekatto palautettiin. Talo edustaa monin tavoin 1700-luvun Heinolalle tyypillistä rakennusta, jossa on ns. karoliininen pohjakaava: keskellä on sali, sivuilla kaksi huonetta molemmin puolin ja salin edessä eteinen. Ullakkokerroksen molemmissa päissä on kamari. Rakennuksen sisäpuoli on säilynyt lähes kokonaan 1700-luvun asussa lukuun ottamatta keittiötä ja eteistä. Huoneissa on kustavilaiset paperitapetit sekä marmoroidut rintapaneelit. Ovet ovat kolmepeilistä rokokootyyppiä, katot ja lattiat alkuperäiset. Lääninkivalterin talo on Suomessa harvinainen sisämaan 1700-luvun kaupunkitalo. Sisustuksineen, ulkorakennuksineen ja puutarhoineen se kertoo nykypäivän ihmisille asumisesta ja elämisestä 1700-luvun Heinolassa.
Heinolan Taidemuseon Ystävät ry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinolan Taidemuseon Ystävät ry:n tarkoituksena on edistää taidemuseotoimintaa ja siihen liittyvää kuvataiteen harrastusta Heinolan alueella sekä toimia kuvataidetta harrastavien ja siitä kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen yhdyssiteenä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tukee Heinolan taidemuseota taide- ja muin lahjoituksin, järjestää luentotilaisuuksia ja tutustumiskäyntejä sekä retkiä taidetilaisuuksiin. Yhdistys voi ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja, omistaa toimintaansa varten tarpeellista irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä asianomaisen luvan saatuaan kerätä varoja järjestämällä arpajaisia, myyjäisiä ja talkootoimintaa. Yhdistyksellä on n. 400 jäsentä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jouko Heinonen: ”Heinolan museo”, Päijät-Hämeen paikallismuseot, s. 78–84. Lahden kaupunginmuseo, 2009. ISBN 978-952-5749-15-1.
- Sirpa Juuti, Kari-Paavo Kokki (toim.): Lääninkivalteri Aschanin talo Heinolassa. Heinolan kaupunginmuseo, 2002. ISBN 951-96631-9-3.
- Kari-Paavo Kokki, Sirpa Juuti (toim.): Kävelyretki vanhaan Heinolaan. Heinolan kaupunginmuseo, 2006. ISBN 978-952-99180-2-7.
- Sirpa Juuti, Terhi Pietiläinen: Made in Heinola. Retkiä kaupungin kulttuuriperintöön. Heinolan kaupunginmuseo, 2020. ISBN 978-952-68177-3-6
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://www.heinola.fi
- ↑ Sirpa Juuti, Terhi Pietiläinen (toim.): Made in Heinola. Retkiä kaupungin kulttuuriperintöön., s. 233-235. Teija Mustonen: Heinolan kaupunginmuseon museorakennuksen historia ja rakennusvaiheet.. Heinolan kaupunginmuseo, 2020.