Hanneriina Moisseinen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. helmikuuta 2019 kello 06.34 käyttäjän Linkkerpar (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanneriina Moisseinen
Henkilötiedot
Syntynyt1978
Joensuu
Kirjailija
Esikoisteos Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita (2005)
Pääteokset Isä (2013)
Kannas (2016)
Palkinnot
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hanneriina Moisseinen (s. 1978 Joensuu) on suomalainen sarjakuvataiteilija. Hän on tehnyt neljä sarjakuvateosta, joista tunnetuimmat ovat Isä Hanneriina Moisseinen: Isä - Father ja Kannas.[1] Moisseinen on palkittu mmuun muassa Sarjakuvataiteen valtionpalkinnolla 2016, Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinnolla 2017 ja Kalevalaseuran Akseli Gallen-Kallela -tunnustuspalkinnolla 2018. Hän on ollut kahdesti ehdolla Sarjakuva-Finlandian saajaksi, sekä Jarkko Laine -kirjallisuuspalkintoehdokkaana .[2]

Ura

Hanneriina Moisseisen tausta sarjakuvataiteilijana on kuvataiteessa. Hän valmistui 2017 taiteen maisteriksi Aalto-Yliopistosta. Moisseisen teoksia on ollut esillä taidegallerioissa ja museoissa yli viidessätoista eri maassa, Suomessa esimerkiksi Kiasmassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Hän on julkaissut tähän mennessä neljä sarjakuvateosta, sekä ohjannut animaatioelokuvat Syntymäpäivä (2014)[3] ja Kulkuri, joka rakasti kirjoja (2017)[4][2]

Moisseisen ensimmäinen sarjakuvateos oli vuonna 2005 ilmestynyt Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita[5] jossa oli Vienan Karjalasta kerättyjä kansantarinoita. Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita (2010)[6] oli jatkumoa sille, mutta siinä tarinat olivat nykyaikaan sijoittuvia tapahtumia. Vuonna 2013 ilmestynyt Isä[7] kertoo tarinan isästä, joka katoaa selittämättömästi eikä palaa enää takaisin.[2]

Moisseisen neljäs sarjakuvateos Kannas[8] ilmestyi vuonna 2016. Se kertoo toisen maailmansodan ulkopuolisista: eksyneestä sotilaasta, kotiseutunsa menettävästä naisesta ja eläimistä.[9] Saman vuoden lopulla Moisseiselle myönnettiin sarjakuvataiteen valtionpalkinto.[10]

Lähteet

  1. Hanneriina Moisseinen: Kannas
  2. a b c Bio Cargo Collective. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
  3. Hanneriina Moisseinen: Syntymäpäivä / Birthday (2014) Vimeo
  4. Jakso 2: The Drifter Who Loved Books Yle Areena
  5. Sairanen, Marttiina: Hävyttömiä starinoita Turun sanomat
  6. Mäkinen, Juha: Hanneriina Moisseinen - Setit ja partituurit Keskisuomalainen
  7. Hanneriina Moisseinen: Isä - Father
  8. Kannas Helsingin Sanomat
  9. Tuukka Vartiainen: Kannaksen viimeinen kutsuhuuto Kouvolan Sanomat. 15.7.2016. Kaakon Viestintä Oy. Viitattu 7.12.2016.
  10. Arkkitehtuurin, mediataiteen, monialaisen taiteen, muotoilun ja visuaalisten taiteiden valtionpalkinnot 2016 jaettu 7.12.2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 7.12.2016.