Hallintosopimus
Hallintosopimus on sopimus, jossa julkisyhteisö on yhtenä osapuolena. Toisena osapuolena on usein yksityinen henkilö tai oikeushenkilö, mutta myös valtion ja kuntien väliset sopimukset ovat tavallisia. Lisäksi hallintoelinten väliset sopimukset ovat mahdollisia. Hallintosopimuksia solmitaan pääasiassa toteuttamaan julkisia palveluja ja hallinnollista sääntelyä.[1]
Hallintosopimuksia käytetään yleisesti hankittaessa valtiolle, kunnalle tai muulle julkisyhteisölle ostopalveluja. Sopimuksia tehdään myös hallintoluvan ehtojen toteuttamisesta, jolloin sopimus määrittelee myöhemmin tehtävän hallintopäätöksen sisältöä. Julkisyhteisöjen päätöksenteon riippuvuus lakien määräyksistä on tärkein hallintosopimusten käyttöä rajoittava tekijä. Viranomainen ei esimerkiksi voi luvata pitävänsä salassa lain julkiseksi määräämää asiakirjaa. Hallintosopimusten sitovuus on samankaltainen kuin muidenkin pätevien sopimusten. Vain silloin sitovuus puuttuu, kun sopimuksen teossa on ylitetty toimivalta tai menetelty muuten lainvastaisesti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 227–228.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Mäenpää: Hallintosopimus. Hallintoviranomaisten sopimustoiminnan oikeudellisia ongelmia. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 1989. ISBN 951-640-422-7.